Erich Rudorffer
| Erich Rudorffer | |
|---|---|
 Erich Rudorffer |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. marraskuuta 1917 Zwochau |
| Kuollut | 8. huhtikuuta 2016 (98 vuotta) |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Saksa |
| Palvelusvuodet | 1939–1945 |
| Komentajuudet | II/JG 54 |
| Taistelut ja sodat | Toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | majuri |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi |
Erich Rudorffer (1. marraskuuta 1917 – 8. huhtikuuta 2016[2]) oli saksalainen lentäjä ja toisen maailmansodan aikainen hävittäjä-ässä. Rudorffer lensi yli 1 000 taistelulentoa ja ampui alas 222 vastustajan lentokonetta, näistä 12 suihkumoottorihävittäjä Messerschmitt Me 262:lla.[3] Rudorfferin pudotussuhteen ollessa 4.50. [4] Hänet ammuttiin alas 16 kertaa, joista hän pelastautui 9 kertaa laskuvarjon avulla. Rudorffer taisteli länsi- ja itärintamalla sekä Pohjois-Afrikassa. Hän osallistui myös Karjalankannaksen suurhyökkäyksen torjuntaan, lento-osasto Kuhlmeyn osana toimineen lentolaivueen, II/JG 54:n, komentajana.[1] Rudorffer oli tunnettu moninkertaisista, toisin sanoen yhden taistelulennon aikana saavutetuista, ilmavoitoista Esimerkiksi 6. marraskuuta 1943 hän ampui yhden taistelulennon aikana alas 13 vastustajan konetta seitsemässätoista minuutissa.[5]
Lentäjä ja hävittäjä-ässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zwochaun kunnassa Saksissa[6] syntyneen Rudorfferin lentäjän ura alkoi Lufthansan palveluksessa vuonna 1936. Toisen maailmansodan sytyttyä syyskuussa 1939, lentokapteeniksi Lufthansalla ylennyt Rudorffer komennettiin Luftwaffen palvelukseen 1. marraskuuta 1939. Hän sai aluksi koulutuksen kaksimoottorisiin pommikoneisiin Liegnitzissä, lentäen muun muassa Junkers Ju 52, Junkers Ju 86 ja Dornier Do 17 -kalustolla, jonka jälkeen hänet koulutettiin kaksimoottorisen hävittäjälentokoneen, Messerschmitt Bf 110:n, ohjaajaksi. Rudorffer komennettiin tammikuussa 1940 vääpeliksi (saks. Oberfeldwebel) ylennettynä Messerschmitt Bf 109 E -koneilla varustettuun I/JG 2:een, jonka riveissä hän aloitti taistelulennot taistelun Ranskasta alkaessa.[5]
Taistelu Ranskassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen ilmavoittonsa hän saavutti 14. toukokuuta 1940, ampuessaan alas Ranskan ilmavoimien Curtiss 75A -koneen Sedanissa. Hävittäjä-ässä -nimitykseen oikeuttavan viidennen ilmavoittonsa Rudorffer saavutti 26. toukokuuta 1940, ampuessaan Calais-Dunkerque'in alueella alas RAF:n Spitfire-koneen. Ranskan antautuessa kesäkuussa 1940 Rudorfferin ilmavoittojen määrä oli noussut yhdeksään.
Taistelu Britanniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelun Britanniasta alettua heinäkuussa 1940, Rudorfferin yksikkö tukeutui Normandiassa sijainneille lentokentille. Rudorffer ylennettiin taistelun aikana, 2. lokakuuta 1940, vänrikiksi (saks. Leutnant). Hänelle myönnettiin Rautaristin ritariristi 19 ilmavoiton jälkeen 1. toukokuuta 1941. Kesäkuussa 1941 Rudorffer komennettiin adjutantiksi I/JG 2:een. Heti tämän jälkeen hänet komennettiin 6./JG 2:n lentueenpäälliköksi, jossa tehtävässä hän oli joulukuuhun 1942 asti. Ylennys luutnantiksi (saks. Oberleutnant), lentueenpäällikön tehtävää vastaavaan arvoon, tuli 1. lokakuuta 1941.[5][6]
Taistelu Afrikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marraskuussa 1942 majuri Adolf Dickfeldin komentama, Focke-Wulf Fw 190 -koneilla varustettu II/JG 2 siirrettiin Tunisiaan. Joulukuussa 1942 Rudorffer komennettiin laivueen komentajaksi, pakkolaskussa loukkaantuneen Dickfeldin tilalle. Ylennys tehtävää vastaavaan arvoon tuli jälleen myöhemmin, kun Rudorffer ylennettiin kapteeniksi (saks. Hauptmann) 1. tammikuuta 1943.
Paluu Ranskaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marraskuusta 1942 maaliskuuhun 1943, jolloin laivue palasi Ranskaan, se ampui alas 150 vastustajan konetta, joista Rudorffer ampui itse alas 26. Ranskaan palattuaan laivue varustettiin uudelleen, nyt Messerschmitt Bf 109 G-6 -koneilla.[7]
Itärintama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesäkuussa 1943 Rudorffer komennettiin Königsbergin lähistölle muodostamaan JG 54:n neljättä laivuetta, IV/JG 54:ää. Hänet siirrettiin kuitenkin 1. elokuuta 1943 itärintamalle, II/JG 54:n komentajaksi, edellisen komentajan Heinrich Jungin kaaduttua ilmataistelussa 30. heinäkuuta 1943.[1] Majuriksi (saks. Major) 1. marraskuuta 1943 ylennetty Rudorffer toimi II/JG 54:n komentajana tammikuuhun 1945 saakka. 11. huhtikuuta 1944, ammuttuaan siihen mennessä alas 134 vastustajan konetta, Rudorfferin ritariristiin lisättiin tammenlehvät (saks. Eichenlaub). Kesällä 1944 laivue, joka oli sijoitettuna Petseriin, siirtyi Immolaan osana lento-osasto Kuhlmeytä.[8] Rudorffer väitti ampuneensa Suomessa olonsa aikana alas viisi Il-2 -konetta. 15. tammikuuta 1945, sodan lähestyessä loppuaan, Rudorffer sai siirron Valtakunnanpuolustukseen (saks. Reichsverteidigung), Me 262 -hävittäjillä varustetun I/JG 7:n komentajaksi. 26. tammikuuta 1945 Rudorfferin ritariristiin lisättiin miekat (saks. Schwertern). Rudorfferin komentama suihkuhävittäjälaivue oli sijoitettuna Kaltenkircheniin joulukuusta 1944 huhtikuun alkupuolelle 1945. Tuona aikana lentäessään Rudorffer saavutti 12 ilmavoittoa, joista suurin osa (8) oli nelimoottorisia B-17-koneita. Sodan loppuajan Rudorffer kuului IV/JG 7:ään, joka oli sijoitettu Schleswig-Jagelin lentokentälle Pohjois-Saksaan.[9]
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodan jälkeen Rudorffer jatkoi liikennelentäjän ammatissaan. Hän työskenteli 1980-luvulla myös Länsi-Saksan ilmailuhallinnon palveluksessa.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valtonen, Hannu: Lento-osasto Kuhlmey − Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. Jyväskylä: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1991. ISBN 951-95688-1-6.
- Musciano, Walter A.: Messerschmitt Aces. New York: TAB/Aero Books, 1989. ISBN 0-8306-8379-8. (englanniksi)
- Williamson, Gordon: Knight's Cross, Oak-Leaves and Swords Recipients 1941−45. New York: Osprey Books, 2005. ISBN 9781841766430. (englanniksi)
- Spick, Mike: Luftwaffen hävittäjä-ässät. Koala-kustannus, 1999. ISBN 952-5186-07-5.