Marja-Sisko Aalto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aalto sateenkaarimessussa Kallion kirkossa.

Marja-Sisko Aalto (synt. Olli-Veikko Aalto; s. 29. heinäkuuta 1954 Lappeenranta)[1] on suomalainen pappi ja kirjailija. Hän nousi Suomessa julkisuuteen vuonna 2008, kun hän Imatran kirkkoherrana toimiessaan kertoi olevansa transsukupuolinen ja aikovansa korjata sukupuolensa miehestä naiseksi.[2] Hän on Suomen ensimmäinen avoimesti transsukupuolinen pappi.[3] Aallon esikoisromaani ilmestyi vuonna 2013.[4]

Kirkollinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto toimi Imatran evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkkoherrana vuosina 1986–2010. Syyskuussa 2010 Aalto valittiin Kuopion hiippakunnan notaariksi.[5]

Kohu transsukupuolisuudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto toi transsukupuolisuutensa julkisuuteen marraskuussa vuonna 2008[3] ja on sen jälkeen käynyt läpi sukupuolenkorjausprosessin.[6] Aallon mukaan hänen vanhempansa olivat päättäneet antaa hänen nimekseen Marja-Sisko, jos hän olisi syntynyt tyttönä, kuten vanhemmat olivat toivoneet.[7] Sukupuolikysymys oli askarruttanut häntä kolmevuotiaasta lähtien.[2] Vaikka hänen vanhempansa olivatkin toivoneet hänestä tyttöä, he eivät hyväksyneet hänen henkisiä "tyttömäisiä" ominaisuuksiaan. He esimerkiksi suuttuivat, kun Aalto lapsena kysyi, miksei hänellä ole hametta, kun kaikilla muillakin tytöillä on.[8]

Naisasialiitto Unioni ry valitsi Aallon vuonna 2009 Vuoden Lyytiksi.[9]

Aalto palasi kirkkoherran virkaansa noin vuoden kestäneen virka- ja vuorotteluvapaan jälkeen marraskuun 2009 alussa,[10] mutta päätyi eroamaan kirkkoherran virasta vuonna 2010 katsottuaan, ettei pystynyt rakentamaan riittävää luottamusta voidakseen hoitaa virkaansa menestyksellisesti.[11] Imatran seurakunnasta erosi 581 jäsentä vuonna 2009, mikä on runsaat 400 tavallista enemmän, minkä arvellaan johtuneen kirkkoherran ympärillä velloneesta kohusta.[12]

Ura kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aallon ensimmäinen dekkari Murha tuomiokapitulissa ilmestyi syksyllä 2013.[4] Toinen teos Tappavaa lunta julkaistiin kansallisena veteraanipäivänä 27. huhtikuuta 2015. Teos on omistettu Lapin sodan veteraaneille ja se jatkaa edellisen kirjan päähenkilön tarinaa.[13]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aalto on ollut kahdesti naimisissa, ja hänellä on kolme aikuista tytärtä.[1][2] Lapsenlapsia Aallolla on kahdeksan.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen teologit – Finlands teologer. Matrikkeli. Helsinki: Suomen kirkon pappisliitto, 1999. ISBN 952-91-0905-9.
  2. a b c Juhani Saarinen: Kirkkoherra odotti vuosikymmeniä muutosta miehestä naiseksi Helsingin Sanomat. 11.11.2008. Viitattu 12.11.2008.
  3. a b Piispan mielestä Olli Aallon olisi vaikea jatkaa seurakunnan työssä Etelä-Saimaa. 11.11.2008. Arkistoitu 8.1.2015. Viitattu 11.11.2008.
  4. a b Anu Pöntinen, Marja-Sisko Aallosta dekkaristi, Yle.fi, Uutiset, 26.11.2012
  5. Marja-Sisko Aalto valittiin Kuopion hiippakunnan notaariksi Helsingin Sanomat. 2.9.2010. Viitattu 2.9.2010.
  6. Sukupuolta vaihtanut kirkkoherra kiistää väitteet luottamuspulasta Helsingin Sanomat. 12.10.2009. Viitattu 13.10.2009.
  7. Olli Aallosta tulee Marja-Sisko Aalto Kouvolan Sanomat. 12.11.2008. Arkistoitu 5.12.2010. Viitattu 13.11.2008.
  8. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/onnellinen_marja-sisko_aalto_37438.html#media=37446 Ylen Elävä arkisto: Onnellinen Marja-Sisko Aalto
  9. Unioni
  10. Marja-Sisko Aallon paluusta töihin tuli mediatapahtuma Iltalehti. 1.11.2009. Arkistoitu 11.12.2009. Viitattu 25.12.2009.
  11. Marja-Sisko Aalto eroaa virastaan Yle Etelä-Karjala. 16.3.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 23.3.2010. Viitattu 18.3.2010.
  12. Juhani Saarinen: Lähes 600 imatralaista erosi seurakunnasta Helsingin Sanomat. 6.1.2010. Viitattu 6.1.2010.
  13. Juho Maijala: Marja-Sisko Aalto julkaisee toisen romaaninsa huhtikuun lopussa 8.4.2015. Etelä-Saimaa. Arkistoitu 10.9.2015. Viitattu 9.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]