Poly Styrene

Poly Styrene
Poly Styrene
Henkilötiedot
Koko nimi	Marianne Joan Elliott-Said
Syntynyt	3. heinäkuuta 1957
Kuollut	25. huhtikuuta 2011
Ammatti	Muusikko, Laulaja, Lauluntekijä
Muusikko
Taiteilijanimi	Poly Styrene
Tyylilajit	Punk, Pop
Yhtyeet	X-Ray Spex
Levy-yhtiöt	Universal Music Group ja United Artists Records
Aiheesta muualla
www.poly-styrene.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Poly Styrene (oik. Marianne Joan Elliott-Said, 3. heinäkuuta 1957 – 25. huhtikuuta 2011) oli brittiläinen rock laulaja ja lauluntekijä. Hän oli punk-yhtye X-Ray Spexin laulaja. Hän teki myös sooloalbumeja X-Ray Spexin hajoamisen jälkeen. Styrene tunnettiin kantaaottavasta, yhteiskuntakriittisestä musiikista. Hän kritisoi lauluissaan usein naisten huonoa asemaa, kulutuskulttuuria ja yritysmaailmaa vastaan. Hänestä tuli X-Ray Spexin jälkeen feministinen punk-ikoni.

Ura ja elämä.

Poly Styrene syntyi Marion Elliotina Lontoossa. Hän julkaisi ensilevynsä reggaesinglen "Silly Billy" 17-vuotiaana. Tuolloin hän käytti vielä nimeä Mari Elliott. Hän perusti vuonna 1976 koulukaverinsa Susan Whitbyn (saksofonisti Lora Logic) kanssa X-Ray Spex -yhtyeen, nähtyään Sex Pistolsin keikan ja tajuttuaan, että hänkin voisi tehdä samaa. X-Ray Spexin ensisingle "Oh Bondage, Up Yours" nousi brittiläisen punkin taisteluhuudoksi, ja sen lyriikan on katsottu ennakoivan myös 1990-luvun feminististä riot grrrl -liikettä.

Vuonna 1978 julkaistu, laajasti ylistetty pitkäsoitto Germfree Adolescents jäi yhtyeen alkuperäisen kokoonpanon ainoaksi albumiksi, sillä X-Ray Spex hajosi jo vuotta myöhemmin. Levyä pidetään yleisesti merkittävänä punk-klassikkona. Se valittiin vuonna 2005 hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään Yhtyeen kappaleet käsittelivät identiteettipolitiikkaa ja naisten asemaa, sekä vieraantumisen ja syrjäytymisen teemoja. Styrene kritisoi lauluissaan myös kapitalismia ja kulutuskulttuuria, etenkin nuorten uppoamista yritysten suunnittelemiin kulutusfantasioihin. Hän ilmaisi musiikillaan myös huolensa luonnon ja ilmaston puolesta.

Valitettavasti toista X-Ray Spex -albumia ei heti seurannut. Sen sijaan Styrene siirtyi soolouralle. Hän julkaisi United Artists -levy-yhtiöllä vuonna 1980 ensimmäisen sooloalbuminsa Translucence. Albumi oli jazzahtavampi ja hienovaraisempi, kuin hänen työnsä X-Ray Spexin kanssa. Kovaääniset punk kitarat oli jätetty kokonaan pois ja rauhallinen levy oli monille valtava yllätys aggressiivisen Germfree Adolescentsin jälkeen.

Terveysongelmia

Pian Translucencen albumin jälkeen hän vetäytyi musiikista liittyäkseen Hare Krishna -liikkeeseen – valinta tuntui monista yllättävältä, mutta se oli looginen ottaen huomioon hänen musiikkinsa toistuvat kritiikit materialismia kohtaan. Päätökseen vaikutti myös hänen mielenterveydelliset ongelmat. Hän kaipasi lepoa ja mielenrauhaa. Julkisuuden paineet ja kasvava epäluottamus musiikkiteollisuuteen alkoivat vaikuttaa hänen terveyteensä ja hänelle tehtiin aluksi väärä diagnoosi skitsofreniasta – myöhemmin todettiin, että kyse oli vaikeasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Hänen ristiriitaiset tunteensa muusikon uraa ja suosiota kohtaan johtivat julkisuudesta vetäytymiseen, mutta hänen paikkansa punkin historiassa oli jo sinetöity.

Styrene palasi hetkellisesti takaisin julkisuuteen vuonna 1986 julkaisemalla EP:n God's & Goddesses pienellä Awesome-levymerkillä, ja hän osallistui myös Krishna-mantra esitykseen Dream Academyn kappaleella vuonna 1990. Vuonna 1995 hän kokosi X-Ray Spexin uudelleen julkaistakseen yhtyeen toisen albumin Conscious Consumer. Levyn äänityksissä oli mukana myös hänen tyttärensä Celeste Bell. Levyn julkaisun jälkeen hän poistui uudelleen julkisuudesta.

Viimeiset vuodet

Vuoden 2006 lopulla Sanctuary Records julkaisi kokoelman Let’s Submerge: The Anthology, joka sisälsi lähes kaiken X-Ray Spexin äänitetyn materiaalin. Levyn ilmestymisen myötä Styrene alkoi kaivata jälkeen uuden musiikin tekemistä, ja hän sävelsi Joulua kritisoivan singlen "Black Christmas," joka julkaistiin juuri sopivasti vuoden 2010 joulukaudella. Vuotta myöhemmin ilmestyi uusi sooloalbumi, Generation Indigo ja sen elektro-pop-single "Virtual Boyfriend". Vain muutamia viikkoja Generation Indigon Ison-Britannian julkaisun jälkeen Poly Styrene kuoli 25. huhtikuuta 2011 taisteltuaan rintasyöpää vastaan. Hän oli 53-vuotias.

Hänen tytär Celeste Bell teki äidistään myöhemmin dokumenttielokuvan Poly Styrene: I Am a Cliché, jossa käsitellään äidin sairauksien aiheuttamia vaikeuksia äiti–tytär-suhteessa. “Mutta hän otti minut joskus mukaan haastatteluihin – hän teki niitä yhä 80-luvun ajan – ja tiesin, että hän oli joku, josta ihmiset halusivat puhua. Kun olin koulussa, eräs opettaja tiesi, kuka äitini oli. Hän teki siitä ison numeron, ja silloin ymmärsin, että okei – ei se ollut vain äidin oma juttu, hän oli oikeasti aika kuuluisa.”