Vapaiden demokraattien liitto
| Vapaiden demokraattien liitto | |
|---|---|
| Szabad Demokraták Szövetsége – a Magyar Liberális Párt | |
|
|
|
| Perustettu | 13. marraskuuta 1988 |
| Lakkautettu | 30. lokakuuta 2013 |
| Ideologia |
liberalismi sosiaaliliberalismi talousliberalismi |
| Kansainväliset jäsenyydet |
– Euroopan liberaalidemokraattinen puolue – Liberal International |
| Kotisivu | www.szdsz.hu |
Vapaiden demokraattien liitto (unk. Szabad Demokraták Szövetsége – a Magyar Liberális Párt, SZDSZ) oli unkarilainen liberaalipuolue.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kohti järjestelmänvaihdosta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vapaiden demokraattien liiton juuret olivat Kádárin ajan demokraattisessa oppositioliikkeessä, joka toimi paljolti pieninä, maanalaisina ryhminä. Se julkaisi mm. Beszélő (’Puhuja’) -nimistä samizdat-aikakauslehteä, joka ilmestyi vuodesta 1981 lähtien ja jonka piirissä vaikutti useita myöhemmän SZDSZ:n aktivisteja.[1] 1980-luvun lopulla järjestelmänvaihdos alkoi jo häämöttää tulevaisuudessa, ja vappuna 1988 oppositioliikkeiden yhteistyötä ja tiedonkulkua edistämään perustettiin Szabad Kezdeményezések Hálózata (’Vapaiden aloitteiden verkosto’), jossa tuolloin vielä toimi myös konservatiivisempien oppositiosuuntausten väkeä, myöhempiä MDF:n ja Fideszin vaikuttajia.[2]
Vapaiden demokraattien liitto perustettiin virallisesti 13. marraskuuta 1988. Perustamisasiakirjassaan se sitoutui puolustamaan vapautta ja solidaarisuutta ja nimesi henkisiksi edeltäjikseen useita edistysmielisiä unkarilaisia, kuten 1800-luvun kansallisen heräämisen sankarit István Széchényin ja Lajos Kossuthin, 1900-luvun sosiaalidemokraatti Anna Kéthlyn ja valtiotieteilijän, vuoden 1956 itsenäisyystaistelijan István Bibón. Puolue asetti päämääräkseen riippumattoman ja demokraattisen valtion luomisen liberaalin politiikan keinoin. Ensimmäiset edustajakokoukset pidettiin maalis- ja huhtikuussa 1989, jolloin muotoiltiin myös puolueen tavoitteet: A rendszerváltás programja (’Järjestelmänvaihdoksen ohjelma’).[2]
Maaliskuussa 1989 perustetussa ”Opposition neuvottelupöydässä” (Ellenzéki Kerekasztal) sekä kesäkuussa muodostetussa ”Kansallisessa neuvottelupöydässä” (Nemzeti Kerekasztal) oli tarkoitus sopia tulevan demokraattisen monipuoluejärjestelmän suuntaviivoista. Lopulta syyskuussa SZDSZ ja Fidesz kieltäytyivät allekirjoittamasta neuvottelujen päätösasiakirjaa, koska ne eivät suostuneet siihen, että tasavallan presidentti valittaisiin suoralla kansanvaalilla jo tammikuun 1990 alussa, ennen ensimmäisiä vapaita parlamenttivaaleja.[2] Syynä on väitetty olleen pelon siitä, että valituksi tulisi tuolloin kansansuosion huipulla ollut reformikommunisti, myös konservatiivis-kansallismielistä oppositiota sympatisoiva ja konservatiivisen MDF:n perustamiseen osallistunut Imre Pozsgay.[3]
SZDSZ:n aloitteesta kysymys presidentinvaalista ratkaistiin ns. neljän jaa-äänen kansanäänestyksellä (négyigenes népszavazás). Siinä kysymys ”pitäisikö tasavallan presidentti valita vasta parlamenttivaalien jälkeen?” oli paketoitu yhteen kolmen muun kysymyksen kanssa, joihin vain entisen kommunistijärjestelmän kiihkeimmät kannattajat olisivat voineet vastata kieltävästi: ”pitääkö puolue-elinten pysyä poissa työpaikoilta?”, ”pitääkö MSZMP:n (kommunistisen valtiopuolueen) tehdä tiliä omistamastaan ja hallitsemastaan omaisuudesta?”, ”pitääkö Munkásőrség (’Työläiskaarti’, vuoden 1956 kansannousun kukistamisen jälkeen perustettu puolisotilaallinen kansanmiliisi) hajottaa?”. MDF, tuolloin vahvin oppositiovoima, joutui kasvonsa pelastaakseen kehottamaan kansaa pidättäytymään äänestyksestä. Lopulta kysymys presidentin valitsemisesta ratkesi äärimmäisen niukasti SZDSZ:n kannan mukaisesti, ja poliittisen kaupankäynnin tuloksena syntyi nykyinen järjestelmä, jossa presidentin valitsee parlamentti. Gábor Vágón mukaan näin kansalta vietiin yksi demokraattinen vaikutusmahdollisuus, mikä on sittemmin kostautunut, kun valtapuolueen hallussa olevan parlamentin vastapainona ei ole riippumatonta presidenttiä.[3]
Vapaat vaalit: kriisien kautta valtaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1990 ensimmäisissä vapaissa vaaleissa SZDSZ sai 23,83 prosenttia äänistä, jäi oppositioon mutta nousi parlamentin toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja opposition johtavaksi voimaksi. Saman vuoden kunnallisvaaleissa SZDSZ menestyi, ja sitä edustava Gábor Demszky valittiin Budapestin ylipormestariksi. Pääministeripuolue MDF:n kanssa solmitun sopimuksen mukaisesti ensimmäiseksi demokraattisen Unkarin presidentiksi valittiin SZDSZ:n Árpád Göncz, jonka parlamentti vielä 1995 valitsi uudelleen seuraavaksi viisivuotiskaudeksi.[2]
Kesällä 1991 SZDSZ ajautui sisäisiin kiistoihin, kun puolueen puheenjohtaja János Kis ilmoitti luopuvansa tehtävästä ja vallanperimyksestä käytiin tiukkaa taistelua, jonka lopulta voitti Péter Tölgyessy. Tämän jälkeen SZDSZ:n sisälle syntyi kaksi erillistä piiriä, ”liberaalikonservatiivit” ja ”vapaamieliset”, joista jälkimmäiset lopulta pääsivät voitolle. Heinäkuussa 1993 SZDSZ liittyi Liberal Internationalin jäseneksi.[2]
Vuoden 1994 parlamenttivaaleissa SZDSZ nousi parlamentin toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Vaalit voitti sosialistipuolue MSZP, entisen kommunistisen valtiopuolueen perillinen, joka olisi yli 50 % edustajanpaikoista saatuaan voinut muodostaa hallituksen yksinkin mutta otti Gyula Hornin johtamaan hallitukseen koalitiokumppanikseen SZDSZ:n. Entisen opposition taholla yhteistyötä entisen valtiopuolueen jatkajien kanssa arvosteltiin ankarasti, mutta SZDSZ selitti toimivansa hallituksen sisäisenä kontrolli- ja turvamekanismina.[2] Yhteistyöhön sosialistien kanssa saattoi vaikuttaa myös antisemitismin vastaisuus. Unkarin politiikassa näkyi yhä jakolinja: urbaanin vasemmistolaisen sosiaaliliberalismin edustajiin kuului paljon juutalaistaustaista älymystöä, kansallismielisen konservatismin piiristä taas kuului antisemitistisiä äänenpainoja, ja SZDSZ:ääkin haukuttiin ”juutalaisten puolueeksi” ja ”kansallisten etujen vastaiseksi”.[4]
Kriittisestä oppositiopuolueesta sosialistien ongelmalliseksi apupuolueeksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kevään 1998 vaaleissa neljä vuotta hallinnut MSZP-SZDSZ-koalitio kärsi tappion, ja SZDSZ:n mandaattien määrä putosi 69:stä 24:ään. SZDSZ pyrki harjoittamaan aktiivista oppositiopolitiikkaa mm. useilla lakiesityksillä, jotka kaikki kaatuivat oikeiston vastarintaan; näihin kuului esitys yleisen asevelvollisuuden lakkauttamisesta (joka lopulta toteutui 2004). Vuonna 2000 valittu uusi puoluejohto julisti ns. yhtäläisten välimatkojen politiikkaa, jossa SZDSZ olisi valmis yhteistyöhön mutta pitäisi etäisyyttä sekä oikeistoon että vasemmistoon. Syksystä 2001 lähtien, jolloin SZDSZ:n parlamenttiryhmä julkaisi Fidesz-hallituksen vastaisen kannanoton, puolue alkoi kuitenkin yhä selvemmin profiloitua ensisijaisesti Fideszin vastustajaksi.[2]
Vuoden 2002 parlamenttivaaleissakin SZDSZ:n tulos jäi kehnoksi: vain 5,57 % äänistä, joilla puolue nipin napin ylitti äänikynnyksen, ja lopulta vain 20 mandaattia. Kun MSZP kuitenkin pääsi muodostamaan hallituksen, SZDSZ sai hallituksessa neljä ministerinsalkkua. Vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa, joihin Unkari osallistui ensimmäistä kertaa, EU-jäsenyyden esitaistelijana kunnostautunut SZDSZ sai vain kaksi edustajanpaikkaa.[2][5] Vaalikauden mittaan koalitiokumppanien välit kiristyivät, pääministeri Péter Medgyessyn erotettua SZDSZ-läisen kansantalousministerin István Csillagin SZDSZ:n johto puolestaan antoi epäluottamuslauseen pääministerille.[6] Tähän liittyi myös Medgyessyn menneisyydestä noussut kohu: hän oli Kádárin järjestelmässä toiminut valtion turvallisuuspoliisin palveluksessa, eikä entisten ”agenttilistojen” julkistamisen puolesta taistellut SZDSZ voinut tukea häntä.[7] MSZP ei puoluekokouksessaan enää asettunut Medgyessyn tueksi, vaan uudeksi pääministeriksi nousi Ferenc Gyurcsány.[2]
Vuoden 2006 parlamenttivaaleissa vasemmisto-liberaali-koalitio onnistui ensi kertaa 16 vuoteen säilyttämään asemansa yli vaalien. Myös SZDSZ nousi ennusteita uhmaten jälleen yli äänikynnyksen, sai 6,5 % äänistä, säilytti 20 mandaattiaan ja sai Gyurcsányn hallituksessa jälleen kolme salkkua.[2] Vuonna 2008 puoluetta alkoivat ravistella sisäiset skandaalit, kun ilmeni, että vuoden 2007 puheenjohtajavaalin ääntenlaskennassa oli ollut epäselvyyksiä.[8] Samana vuonna SZDSZ joutui myös riitaan pääministeri Gyurcsányn kanssa, joka halusi erottaa SZDSZ-läisen terveysministerin,[9] jolloin SZDSZ uhkasi hajottaa hallituskoalition.[10] MSZP-hallituksen ajautuessa kriisiin SZDSZ antoi vielä tukensa vaalikauden lopulla 2009–2010 toimineelle, sitoutumattoman Gordon Bajnain johtamalle ja enimmäkseen MSZP:n miehittämälle hallitukselle.[11] Tässä vaiheessa sisäiset riidat olivat jo repineet puolueen lähes hajalle, monet tunnetut kasvot olivat jättäneet SZDSZ:n ja poliittisten analyytikkojen mukaan puolue oli käytännössä jo lakannut olemasta, semminkin kun vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa se ei ollut saanut läpi yhtään ehdokasta.[12]
Viimeinen alamäki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2010 vaaleihin SZDSZ lähti yhdessä MDF:n kanssa[13] mutta menetti kaikki parlamenttipaikkansa. 8. kesäkuuta 2013 puolueen edustajakokous totesi puolueen toiminnan käytännössä lakanneen.[14] Virallisesti puolueen toiminta todettiin lakanneeksi oikeusistuimen päätöksellä syyskuussa 2014.[15]
Vaalitulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| vuosi | ääni-% | paikkoja | ääniä | asema |
|---|---|---|---|---|
| 1990 | 23,83 % | 92 / 386 |
1 168 234 | oppositio |
| 1994 | 17,88 % | 69 / 386 |
965 401 | hallitus |
| 1998 | 6,22 % | 24 / 386 |
344 352 | oppositio |
| 2002 | 5,57 % | 20 / 386 |
313 084 | hallitus |
| 2006 | 6,5 % | 20 / 386 |
351 612 | hallitus |
| 20101 | 2,67 % | 0 / 386 |
136 895 | – |
1 Yhdessä Unkarin demokraattisen foorumin kanssa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Barát József, Kőszeg Ferenc és Vince Mátyás a rendszerváltás médiájáról (Médiakutató) www.mediakutato.hu. Viitattu 29.1.2025.
- ↑ a b c d e f g h i j A Szabad Demokraták Szövetségének története 24.hu. 19.1.2006. Viitattu 29.1.2025. (unkariksi)
- ↑ a b Ma 28 éve volt a négyigenes népszavazás, a rendszerváltás elárulásának első lépése « Mérce Mérce. 26.11.2017. Viitattu 29.1.2025. (unkariksi)
- ↑ THE POLITICS OF PUBLIC SPACE AND THE LEGACY OF THE HOLOCAUST IN POSTCOMMUNIST HUNGARY* (Part 3) RFE/RL. Viitattu 22.10.2007. (englanniksi)
- ↑ 2004. július 2-án a megbízólevelet átvevő Európai Parlamenti tagok névsora static.valasztas.hu. Viitattu 29.1.2025.
- ↑ Medgyessy mégis lemond? index.hu. 22.8.2004. Viitattu 29.1.2025. (unkariksi)
- ↑ Az SZDSZ rövid története (1988-2006) Economx.hu. Viitattu 29.1.2025. (unkariksi)
- ↑ Bogád Zoltán, Zsolt Melinda: 26-tal többen szavaztak, mint ahányan aláírtak index.hu. 28.3.2008. Viitattu 29.1.2025. (unkariksi)
- ↑ Index: Gyurcsány új egészségügyi minisztert akar index.hu. 29.3.2008. Viitattu 29.1.2025. (unkariksi)
- ↑ [https://web.archive.org/web/20080405120625/http://www.hirszerzo.hu/cikkr.csomagolhatnak_szili_irodajaban_ertekeli_a_helyzetet_tobb_mszp-fejes.61760.html H�rszerz� - Belf�ld - Csomagolhatnak: Szili irod�j�ban �rt�keli a helyzetet t�bb MSZP-fejes] web.archive.org. 5.4.2008. Viitattu 29.1.2025.
- ↑ New leader, same old constraints? The Economist. Viitattu 29.1.2025.
- ↑ Király András: Az SZDSZ megszűnt létezni index.hu. 3.7.2009. Viitattu 29.1.2025. (unkariksi)
- ↑ Wahlbündnis zwischen konservativer und liberaler Kleinpartei DER STANDARD. Viitattu 29.1.2025. (saksaksi)
- ↑ Herczeg Márk: Úristen! Megszűnik az SZDSZ! 444. 25.7.2013. Viitattu 29.1.2025. (unkariksi)
- ↑ SZDSZ története timeline. Timetoast Timelines. 13.11.1988. Viitattu 29.1.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vapaiden demokraattien liitto (Arkistoitu – Internet Archive) (unkariksi)