Selim Palmgren

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selim Palmgren
Selim Palmgren
Selim Palmgren
Henkilötiedot
Koko nimi Selim Gustaf Adolf Palmgren
Syntynyt16. helmikuuta 1878
Pori
Kuollut13. joulukuuta 1951 (73 vuotta)
Helsinki
Muusikko
Tyylilajit länsimainen taidemusiikkiView and modify data on Wikidata
Soittimet pianoView and modify data on Wikidata
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Selim Gustaf Adolf Palmgren (16. helmikuuta 1878 Pori13. joulukuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä ja pianisti.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palmgren syntyi Porissa vuonna 1878. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Porin Lyseon lukiossa. Hän alkoi opiskella musiikkia Helsingin musiikkiopistossa syksyllä 1895. Vuonna 1899 Palmgren muutti Saksaan opiskelemaan Ferruccio Busonin johdolla. Palmgrenin opettajiin kuului myös Konrad Ansorge, joka itse oli aikanaan ollut Lisztin oppilas. Vuonna 1910 sai ensiesityksensä Palmgrenin ainoa ooppera Daniel Hjort. Hän valmisteli toistakin oopperaa, Der Student von Prag, mutta se ei koskaan valmistunut.[1] Pian tämän jälkeen Palmgren meni naimisiin oopperalaulaja Maikki Pakarisen kanssa. Maikki Pakarisen edellinen puoliso oli Armas Järnefelt. Pariskunta asui 1914–1915 Tukholmassa ja Kööpenhaminassa. Palmgren esiintyi myös Yhdysvalloissa ja toimi vuosina 1921–1926 siellä sävellyksen professorina Rochesterin Eastman School of Musicissa.

Maikki-puoliso kuoli 1929 aivohalvaukseen sairaalassa saatuaan vakavan sairauskohtauksen Palmgrenin kantaatin Turun lilja kantaesityksen kenraaliharjoituksissa Turun tuomiokirkossa[2]. Palmgren solmi vuonna 1930 uuden avioliiton edesmenneen vaimonsa suosikkioppilaan, virolaissyntyisen laulajattaren Minna Talwikin (1902–1983) kanssa. Vuodesta 1939 lähtien Palmgren toimi Sibelius-Akatemiassa (ent. Helsingin konservatorio) sävellyksen professorina, ja ennen sitä vuosina 1929–1939 pianonsoiton lehtorina.

Palmgren kuoli Helsingissä joulukuussa 1951. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[3] Porin kaupungin musiikkioppilaitos Palmgren-konservatorio on nimetty hänen mukaansa.

Palmgrenin veli oli säveltäjä Allan Palmgren[4]. Hänen sisarentyttärensä oli runoilija Ingrid Savolainen.

Palmgrenin elämästä kertova elokuva Selim sai ensi-iltansa Pori Film Festivalilla marraskuussa 2019.lähde?

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palmgren sävelsi pianolle yli 300 kappaletta. Lisäksi hän sävelsi muun muassa kuoroteoksia, viisi pianokonserttoa sekä oopperan Daniel Hjort (1907–1910, suomenkielinen versio 1929 ja kokonaan uudistettu versio 1938), joka perustuu J. J. Wecksellin samannimiseen näytelmään.

Palmgrenin tuotannossa on vaikutteita muun muassa impressionismista. Aikalaiset kutsuivat häntä ”Pohjolan Chopiniksi”, ja hänen pianotuotantonsa onkin monipuolinen. Osa pianoteoksista on sarjoja, osa yksittäiskappaleita. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat ”Kevät” (op. 27), ”24 preludia” (op. 17), ”Kolmikohtauksinen nokturno” (op. 72) ja ”Nuoruus” (op. 28). Ainoa teos kahdelle pianolle on ”Maskenball” (op. 36). Paljon soitettu on myös pianokonsertto nro 2, ”Virta” (op. 33), joka oli pitkään mm. kuuluisan pianistin Ignaz Friedmanin ohjelmistossa.

Palmgren jatkoi säveltämistä vanhoille päivilleen asti. Esimerkiksi Sonatina (op. 113) ja selloteokset op. 114 ovat syntyneet viimeisinä elinvuosina.

Sävellykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja, s. 119. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6725-4.
  2. Kimmo Korhonen, Selim Palmgren : Elämä musiikissa, WSOY, 2009.
  3. Taiteilijainmäki V21A (pdf) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 25.4.2015.
  4. Samat vanhemmat Selim Palmgren, Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899, Allan Palmren, Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]