Siirry sisältöön

Sinear

Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipedia

Mesopotamian tärkeimmät kaupungit toisella vuosituhannella eaa.

Sinear (hepr. ‏שִׁנְעָר‎, Šinʿār, Septuagintassa kreik. Σενναάρ, Sennaár) on juutalaisten Tanakissa ja kristittyjen Vanhassa testamentissa esiintyvä paikannimi, joka viittaa eteläisen Mesopotamian tasangolla sijaitsevaan maahan. Hepreankielisessä Raamatussa sana Sinear on käytännössä Babylonian synonyymi.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Nimrod perusti Sineariin maailman ensimmäisen suurvallan. Abrahamin aikaan Sinearin kuningas Amfarel hyökkää Kanaaninmaahan mutta kärsii tappion Abrahamin johtamalle sotajoukolle. Jesajan kirjan mukaan Sinearissa asui pakkosiirtolaisuuteen joutuneita juutalaisia, ja Danielin kirjassa kerrotaan Babylonian kuningas Nebukadressarin vieneen Jerusalemista ryöstämiään aarteita Sineariin.

Hepreankielinen nimi Sinear on ehkä akkadinkielisen nimen Šumer länsiseemiläinen sukulainen, mutta nykyään uskottavampana pidetään kassilaiseen Samḫarû-heimoon palautuvaa etymologiaa. Kassiitit saapuivat Mesopotamiaan toisella vuosituhannella eaa. ja perustivat aluetta 1500-luvulta 1100-luvulle hallinneen dynastian. 1500-luvulla Samḫarû mahdollisesti oli valtion omakielinen nimi. Egyptiläisistä ja heettiläisistä asiakirjoista ilmenee, että Sinear muunnelmineen (egypt. Sngr, heetiksi Šanḫar tai Šanḫara) oli muinaisessa Lähi-idässä yleisesti tunnettu etnonyymi ja paikannimi.

Sinear alkuperäislähteissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heprealainen Raamattu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinear-niminen maa mainitaan Tanakissa (Vanha testamentti eli heprealainen Raamattu) kahdeksan kertaa. Suurin osa maininnoista on Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa.[1] Sinearia käsittelevät kohdat ovat melko myöhäisiä, ja ne on kirjoitettu ensimmäisellä vuosituhannella eaa. Sinearista kirjoitetaan, kuin se olisi kuningaskunta, joskaan sitä ei suoraan nimetä sellaiseksi.[2]

Ensimmäisen Mooseksen kirjan maininnat Sinearista liittyvät Assyrian ja Babylonian varhaiseen historiaan.[3] Vedenpaisumuksen jälkeen Nooan pojat ja heistä polveutuvat kansat vaeltavat ”itään päin” ja asettuvat Sinearin maasta löytämälleen tasangolle.[R 1] Nimrod perustaa maailman ensimmäisen suurvallan ja hallitsee aluksi Babylonin, Erekin, Akkadin ja Kalnen kaupunkeja Sinearin maassa.[R 2] Abrahamin aikaan Sinearia hallitsee kuningas Amfarel. Tämä lähtee liittolaisineen sotaretkelle Kanaaninmaahan mutta kärsii tappion Abrahamin johtamalle sotajoukolle.[R 3]

Joosuan kirjassa luetteloidaan Jerikosta saatua ryöstösaalista, mukaan luettuna ”kaunis sinearilainen viitta”[4] (suomennoksessa babylonialainen[R 4]). Jesajan kirjassa Sinear mainitaan yhtenä monista maista, joissa asuu maanpakoon joutuneita juutalaisia ja joista juutalaiset lopulta kootaan takaisin Israeliin.[R 5] Danielin kirjan mukaan Babylonian Nebukadressar II ryösti osan Juudan kuninkaan ja Jerusalemin temppelin aarteista, ”vei saaliinsa Sinearin maahan ja sijoitti sen siellä jumalansa temppelin aarrekammioon”.[R 6] Sakarjan kirjassa profetoidaan viljaruukusta, jonka sisällä istuu jumalattomuutta edustava nainen. Kaksi siivekästä naista vie ruukun Sinearin maahan, missä ”he rakentavat naiselle temppelin”.[R 7]

Asiayhteydestä ilmenee, että juutalaiset tiesivät Sinearin sijainnin ja tarkoittivat sillä Babyloniaa. Kun Assyria ja Babylonia valloittivat Juudan ja Israelin kuningaskunnat, osa alueen asukkaista pakkosiirrettiin Sineariin.[5] Suurin osa Nimrodin valtakunnan yhteydessä mainituista kaupungeista on helposti yhdistettävissä tunnetuihin arkeologisiin kohteisiin, ja ne sijaitsevat nykyisen Irakin eteläosissa muinaisen Mesopotamian korkeakulttuurin ydinalueilla. Tanakin muut osat käyttävät Sinearia nimityksenä Babyloniasta, jolla myös viitattiin eteläiseen Mesopotamiaan.[6] Joissakin tekstivarianteissa Ensimmäisen Mooseksen kirjan 14. luvussa lukee sanan šnʿr tilalla bbl, mikä viittaa siihen, että Sinearista tuli hepreassa aikaa myöden Babylonian synonyymi. Kreikankielisessä Septuagintassa Sakarjan kirjan ʿereṣ Šinʿār on käännetty en gē Babylōnos, ’Babylonian maa’.[4]

Apokryfiset kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apokryfisessä Riemuvuosien kirjassa kerrotaan maailman jakamisesta Nooan poikien kesken. Seemin poika Assur saa itselleen ”koko Assurin maan ja Niniven ja Sinearin” aina Intian rajalle saakka. Kirjan mukaan Baabelin torni muurattiin piestä, jota ”saadaan merestä ja vesien lähteistä Sinearin maassa”. Kun Jahve kaatoi tornin ja sekoitti sen rakentajien kielen, Sinear sai nimen Baabel[7] (sanaleikki heprean sanasta bālal, ’sekoittaa’[8]). 700-luvulla jaa. kirjoitetun Pseudo-Methodioksen ilmestyksen syyriankielisessä versiossa kerrotaan Nooan poikien rakentaneen tornin Sinearin maahan.[9]

Sukulaissanat muissa kielissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsiseemiläinen Šinʿār sukulaisineen ilmaantuu muinaisen Lähi-idän alkuperäislähteisiin muinaisbabylonialaisen kauden (n. 1894–1595 eaa.) lopulla.[10] Pohjois-Syyriaan liittyvien sotatoimien yhteydessä esiintyy Babylonian valtakunnan akkadinkielisessä kirjeaineistossa nimi Samḫarû ja heettiläisissä kirjoituksissa nimi Šanḫara. Egyptiläisissä teksteissä mainitaan Sngr ja Amarna-kirjeissä Šanḫar.[11] Sngr ilmaantuu egyptiläisiin lähteisiin vuonna 1446 eaa., kun mesopotamialaiset diplomaatit toivat Egyptiin lahjoja.[12]

Babylonialaisissa kirjoituksissa Samḫarûn yhteydessä ei koskaan käytetä determinatiiveja KUR (maa) tai URU (kaupunki), ja se vaikuttaa etnisen ryhmän nimeltä. Heettiläisissä kirjoituksissa Šanḫar(a) esiintyy sekä maan että kaupungin nimenä, ja niissä mainitaan myös Šamḫaran kuningas. On epäselvää, edustavatko n- ja m-äänteet saman erisnimen muunnelmia vai onko kyse kahdesta erillisestä paikasta tai kansasta. Šamḫara kirjoitettiin joskus ŠA-kirjoitusmerkin sijaan merkillä SA, mutta kyse voi olla kirjoitusvirheestä tai heettiläisen kirjurin huonosta akkadintaidosta.[13] 1900-luvun tutkimuskirjallisuudessa Šanḫar(a)n samaistamista Babyloniaan pidettiin epävarmana, mutta heettiläiset asiakirjalöydöt osoittavat, että kyse oli suurvallasta.[14]

On epäselvää, millä nimellä eteläisen Mesopotamian asukkaat kutsuivat maataan 1500-luvulla eaa.[15] Babylonia on persian kautta kreikkaan lainattu anakronistinen termi, eivätkä babylonialaiset itse käyttäneet sitä.[2] Varhaisemman lähdeaineiston perusteella maan omakielinen nimi saattoi toisen vuosituhannen eaa. puolivälissä olla Samḫarû. Kassiittien valtaannousun jälkeen siitä alettiin 1400-luvun eaa. lopulla käyttää nimeä Karduniaš.[15]

Etymologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumer

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanan Sinear alkuperää ei tunneta.[16] 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tutkimuskirjallisuudessa sitä pidettiin akkadin sanan Šumer länsiseemiläisenä vastineena.[17] Sumer on nykyäänkin käytetty nimitys eteläisen Mesopotamian tulvatasangolle, sen varhaiselle korkeakulttuurille ja alueella muinoin puhutulle isolaattikielelle.[18] Hypoteesin edellyttämät äänteenmuunnokset ovat kuitenkin kielitieteen valossa vaikeita selittää.[16]

Sumerin maan kotoperäinen nimi kirjoitettiin nuolenpäämerkein kig en-g̃ir → ki-en-gi (’kotimaisten herrojen maa’).[19] Mikäli se lausuttiin /kengir/, äänteet /ng/ ehkä muuttuivat akkadissa äänteeksi /m/, heetissä ja egyptissä äänteiksi /nḫ/ ja hepreassa äänteiksi /nʿ/. Tällaiselle muutokselle on saatu tukea muiden lainasanojen kehityksestä. Huomattavasti epätodennäköisempi on muutos /k/ → /š/, eikä vastaavasta äänteenmuunnoksesta tunneta sumerilaiseen sanastoon palautuvia esimerkkejä, joskaan se ei muissa kielissä ole täysin tuntematon.[16] Kirjoitusmerkki EN (’herra’, ’valtias’, ’ylipappi’) voitiin mahdollisesti lukea myös /hin/ tai /jin/. Sanan alkumuoto voitaisiin tällöin rekonstruoida muotoon *hiŋer tai *jeŋker.[19] Etymologiaa Sumer → Sinear ei nykyään pidetä uskottavana.[20] Šumer oli yleisessä käytössä kolmannella vuosituhannella eaa.[16] ja Sinear muunnelmineen vasta toisen vuosituhannen eaa. puolivälissä.[10]

Samharu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaihtoehtoinen hypoteesi esitettiin 1980-luvulla.[21] Sen mukaan Sinearin taustalla ovat länsikassilainen paikannimi Šanhar ja heimonnimi Šamharu.[22] Kassiitit saapuivat Babyloniaan useina aaltoina 1800-luvun eaa. lopulta alkaen. Samḫarû-kansa sijoittuu aluksi Luoteis-Syyriaan 1600-luvun eaa. puolivälissä, jolloin myös Sinearin sukulaissanat ilmestyvät alkuperäislähteisiin. Vuonna 1632 eaa. samharut sotivat Sipparin seudulla kassilaisen bimatû-liittolaiskansan tuella. Jalka- ja ratsuväen yhteistyötä edellyttänyt operaatio oli sotilaallisesti vaativa, joten samharut ja bimatut olivat todennäköisesti tehneet yhteistyötä jo pitemmän aikaan. Mesopotamian itäpuolelta saapuneet kassiitit palvelivat aluksi palkkasotureina mutta sulautuivat vuosisatojen kuluessa paikalliseen väestöön. He nousivat vähitellen hallitsevaan asemaan ja perustivat Babylonian historian pitkäkestoisimman dynastian (noin 1595–1155 eaa.). Samḫarû samaistui Babyloniaan ja antoi esikuvan heprean sanalle Šinʿār.[23]

Kassiittietymologian haasteena on, että raamatullinen Sinear selvästikin sijaitsee Etelä-Mesopotamian tasangolla[24] kun taas Samḫarû esiintyy alkuperäislähteissä pohjoisempana ja lännempänä.[25] Toisaalta Sinear saattoi Sumerin lisäksi viitata laajemmin myös pohjoisempana sijaitsevaan Akkadin maantieteelliseen alueeseen[26] tai yksinkertaisesti koko Babylonin suurvaltaan.[25] Kassilainen kuningas Kara-indaš (noin 1425–1400 eaa.) toteutti suuria rakennushankeita Etelä-Mesopotamiassa ja käytti arvonimeä ”Babylonin kuningas, Sumerin ja Akkadin kuningas, kassiittien kuningas ja Karduniašin kuningas”.[27]

Kansanetymologiat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 500 jaa. tienoilla kirjoitettu babylonialainen Talmud antaa Šinʿārille kaksi etymologiaa ja vuoden 900 paikkeilla laaditut Viidennen Mooseksen kirjan kommentaarit kuusi etymologiaa lisää. Kielitieteellisesti epäuskottavat etymologiat eivät liity paikan- tai kansojen nimiin, ja niiden tarkoitushakuinen luonne edustaa Babylonin vastaista polemiikkia.[9]

Taiteessa ja viihteessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”In the Land of Shinar” on Denise Levertovin runo, joka julkaistiin kokoelmassa Evening Train vuonna 1992. Se yhdistää Baabelin tornin rakentamisesta kertovan tarinan kirjoittamisajankohdan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen.[28]

Sinearin kreikankielinen muoto esiintyy videopelin Chants of Sennaar (2023) nimessä. Pelin juonessa on vaikutteita Baabelin tornin kertomuksesta.[29]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Clayden, Tim: Sngr/Samḫarû/Sanḫara/Šinʿār and the Implications for Early Kassite History. Kaskal (nuova serie), Novembre 2024, 1. vsk, s. 33–68. UK: University of Oxford. Edizioni Ca’Foscari. Viitattu 5.1.2025. (englanniksi)
  • Dalley, Stephanie: The City of Babylon. A History c. 2000 BC – AD 116. Cambridge: Cambridge University Press, 2021. ISBN 9781009038713 Google-kirjat Viitattu 4.1.2025. (englanniksi)
  • Hodge, Bodie: Tower of Babel. The Cultural History of Our Ancestors. Green Forest, Arkansas: New Leaf Publishing Group, 2013. ISBN 9781614583189 Google-kirjat Viitattu 4.1.2025. (englanniksi)
  • Levin, Yigal: Nimrod the Mighty, King of Kish, King of Sumer and Akkad. Vetus Testamentum, Jul. 2002, 52. vsk, nro 3, s. 350–366. Brill. JSTOR. Viitattu 4.1.2025. (englanniksi)
  • McKenzie, John L.: The Dictionary of the Bible. New York: Simon and Schuster, 1995. ISBN 9780684819136 Google-kirjat Viitattu 4.1.2025. (englanniksi)
  • Sahala, Aleksi: Johdatus sumerin kieleen. Helsinki: Suomen itämainen seura, 2020. ISBN 978-951-9380-91-9
  • Toorn, K. van der & Horst, P. W. van der: Nimrod before and after the Bible. The Harvard Theological Review, January 1990, 83. vsk, nro 1, s. 1–29. Cambridge University Press. JSTOR. Viitattu 4.1.2025. (englanniksi)

Viitteet kirjallisuuteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Toorn & Horst 1990, s. 1–2; Hodge 2013, s. 46–47.
  2. ↑ a b Clayden 2024, s. 39.
  3. ↑ Clayden 2024, s. 40.
  4. ↑ a b Toorn & Horst 1990, s. 2 (alaviite 3).
  5. ↑ Hodge 2013, s. 47.
  6. ↑ Toorn & Horst 1990, s. 1–2.
  7. ↑ Riemuvuosien kirja, luvut 9 ja 10. Tuomas Leväsen suomennos englannin kautta. Viitattu 4.1.2025.
  8. ↑ McKenzie 1995, s. 73.
  9. ↑ a b Clayden 2024, s. 41.
  10. ↑ a b Levin 2002, s. 352–353; Dalley 2021, s. 320.
  11. ↑ Clayden 2024, s. 34.
  12. ↑ Clayden 2024, s. 53.
  13. ↑ Clayden 2024, s. 34–35.
  14. ↑ Toorn & Horst 1990, s. 2.
  15. ↑ a b Clayden 2024, s. 37.
  16. ↑ a b c d Toorn & Horst 1990, s. 2–3.
  17. ↑ Toorn & Horst 1990, s. 2–3; Clayden 2024, s. 34 (alaviite 3).
  18. ↑ Sahala 2020, s. 5–22.
  19. ↑ a b Sahala 2020, s. 27 (alaviite 38).
  20. ↑ Clayden 2024, s. 34 (alaviite 3).
  21. ↑ Zadok, Ran: The Origin of the Name Shinar. Zeitschrift für Assyriologie und Vorderasiatische Archäologie, 1984, 74. vsk, nro 2, s. 240–244. DOI. Viitattu 4.1.2025. (englanniksi)
  22. ↑ Levin 2002, s. 352–353; Dalley 2021, s. 320, Clayden 2024, s. 33–34.
  23. ↑ Clayden 2024, s. 53–54.
  24. ↑ Levin 2002, s. 352–353.
  25. ↑ a b Clayden 2024.
  26. ↑ Levin 2002, s. 352 (alaviite 11).
  27. ↑ Clayden 2024, s. 36.
  28. ↑ Napierkowski, M. R. (toim.): Poetry for Students. (Volume 7.) Detroit, New York, San Francisco, London, Boston, Woodbridge (Connecticut): Gale Group, 1999. Encyclopedia.com Viitattu 5.1.2025. (englanniksi)
  29. ↑ Schreier, Jason: Two Hobbyists Made One of This Year’s Best Video Games Bloomberg. 13.10.2023. Viitattu 4.1.2025. (englanniksi)

Viitteet Raamattuun

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ 1. Moos. 11:2.
  2. ↑ 1. Moos. 10:10.
  3. ↑ 1. Moos. 14:1, 1. Moos. 14:9.
  4. ↑ Joos. 7:21.
  5. ↑ Jes. 11:11.
  6. ↑ Dan. 1:2.
  7. ↑ Jes. 5:11.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sinear&oldid=23246033”