Volgalaiset kielet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mordvalaisten (kuvassa) puhumat mordvalaiset kielet ovat toinen volgalaisiin kieliin luetuista kieliryhmistä.

Volgalaiset kielet on yksi uralilaisen kielikunnan sisäistä kielten polveutumista kuvaavaan perinteiseen, monilta osin nykyisin jo vanhentuneeksi katsottuun binääriseen sukupuumalliin kuuluneista kieliryhmistä. Yhdessä suomalais-saamelaisten kielten kanssa niiden katsottiin tässä mallissa muodostavan suomalais-volgalaisten kielten ryhmän.

Nykyisessä tutkimuksessa volgalainen välikantakieli (joka olisi mordvan ja marin yhteinen kantakieli) ja suomalais-volgalainen välikantakieli (joka olisi saamen, itämerensuomen, mordvan ja marin yhteinen kantakieli) ovat yleisesti hylättyjä ainakin suomalaisten tutkijoiden keskuudessa.

Edelleen voidaan kuitenkin käyttää vanhoja nimityksiä viittaamaan maantieteellisesti määriteltyihin kieliryhmiin, ilman että oletetaan näille yhteistä kantakieltä. Niinpä voidaan puhua suomalais-ugrilaisista, suomalais-permiläisistä ja suomalais-volgalaisista kielistä silloin kun on tarpeen erottaa nämä kielikunnan kokonaisuudesta muuten kuin geneettisinä yksikköinä.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volgalaisia kieliä on kaksi, joista kumpikin jakautuu kahteen päämurteeseen, joita usein pidetään myös itsenäisinä kielinä. Volgalaiset kielet luokitellaan seuraavastilähde?:

Mari ja mordva eivät ole keskenään kovin läheistä sukua. Kielten luokittelu volgalaisiksi kieliksi onkin siten enemmän maantieteellinen kuin kielitieteellinen jako. Mordvassa on enemmän yhteisiä piirteitä suomalais-saamelaisiin kieliin kuin mariin verrattuna.[1][2]

Kielten nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volgalaisten kielten puhujamäärät ja kielialueet ovat seuraavassa taulukossalähde?:

Kieli

Puhujamäärä

Alue

Niittymari 520 000 Marin tasavalta
Vuorimari 30 000 Marin tasavalta
Ersä 500 000 Mordvan tasavalta
Mokša 250 000 Mordvan tasavalta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salminen, Tapani 2002: Problems in the taxonomy of the Uralic languages in the light of modern comparative studies. http://www.helsinki.fi/~tasalmin/kuzn.html
  2. Häkkinen, Jaakko 2007: Kantauralin murteutuminen vokaalivastaavuuksien valossa. Pro gradu -työ, Helsingin yliopiston Suomalais-ugrilainen laitos. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20071746
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.