Siirry sisältöön

Dr14

Wikipedia
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Dr14
Saneerattu Dr14 1868 Pasilassa.
Saneerattu Dr14 1868 Pasilassa.
Perustiedot
Tyyppi dieselveturi
Liikennöitsijä VR-Yhtymä
Valmistaja Rauma-Repola, Lokomo
Lukumäärä 24
Valmistusvuodet 1968–1971
Hylätty 4
Numerointi 1851–1874
Lempinimi Seepra, Belarus (Kouvolan seutu), Raitakukko, Viirukukko, Riikinkukko ja Dieselkukko lähde?
Tekniset tiedot
Huippunopeus 75 km/h
Paino 78 t , lisäpainoin 86 t
Pituus 14 000 mm
Leveys 3 200 mm
Korkeus 4 700 mm
Pyörästö B'B'
Pyörästön pituus 9 650 mm
Suurin akselipaino 19,5 t, lisäpainoin 21,5 t
Pyörän halkaisija 1 050 mm (uutena),
972 mm (loppuun kuluneena)
Vaihteisto Hydrodynaaminen Voith L206 rsb.
Moottori Tampella/MAN R8V22/30 ATL
Koneteho 875 kW
Dr14 1859 saneerausta edeltäneessä ulkoasussa.
Dr14 1859 saneerausta edeltäneessä ulkoasussa.

Dr14 on raskas, hydraulisella Voith-vaihteistolla varustettu dieselveturi, joka on suunniteltu raskaisiin vaihto- ja järjestelytöihin.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1965 mennessä oli Valtionrautateiden vetovoiman dieselöinti edennyt huomattavasti, ja käytössä oli jo useita erilaisia dieselveturityyppejä. Kuitenkaan käytössä ei ollut veturityyppiä, joka olisi ollut sopiva raskaimpiin vaihtotöihin ja laskumäkityöskentelyyn. Kevään ja kesän 1965 aikana heräsikin ajatus raskaan vaihtoveturin hankkimisesta. Tällaisen veturin arvioitiin painavan 80 tonnia (88 tonnia irroitettavilla lisäpainoilla) akselipainon ollessa 20–22 tonnia, jos veturi olisi neliakselinen teliveturi. Maksiminopeudeksi katsottiin riittäväksi 50 km/h, mutta veturin tulisi pystyä kulkemaan jatkuvasti jopa alle 2 km/h nopeudella ilman voimansiirron ylikuumentumista. Veturin moottoritehon ei tarvinnut olla yhtä suuri kuin Dv12-vetureissa, mutta hitaasti käyvä moottori nähtiin etuna, koska se vähentäisi palotilojen nokeentumista, tilanteessa jossa moottori kävisi suuren osan ajasta tyhjäkäynnillä kuten vaihtotyössä.[1]

Syksyllä 1965 kysyttiin alustavia ehdotuksia vetureista Valmet Oy:ltä, Lokomo Oy:ltä ja Insinööritoimisto Saalastilta. Ehdotuksissa esille tulleet moottorivaihtoehdot olivat saksalaiset MAN- ja MaK-moottorit, englantilaiset English Electric sekä hollantilaiset Werkspoor-dieselmoottorit, jotka kaikki täyttivät matalan kierrosnopeusvaatimuksen, mutta niiden käyttökelpoisuutta Suomen olosuhteissa ei tunnettu. Erityisesti MAN-moottoria pidettiin lupaavana, koska sitä voitiin valmistaa Suomessa lisenssillä. Kotimaista Wärtsilä-moottoria, jolla oli 750 r/min kierrosnopeus, myös harkittiin. Ehdotetut moottorien tehot vaihtelivat 1050–1500 hv.[1]

Rautatiehallitus laati saatujen tietojen perusteella vetureiden tarkat teknilliset määritteet, jotka hyväksyttiin kesäkuussa 1966. Tämän pohjalta pyydettiin tarjoukset 24 veturista neljältä eri yritykseltä, mukaan lukien Valmet Oy ja Lokomo Oy.[1] Tarjoukset saapuivat elokuussa, ja hankintasopimus allekirjoitettiin joulukuussa Lokomo Oy:n kanssa. Koesarja käsitti kaksi veturia, jotka otettiin käyttöön vuonna 1969. Veturit sarjamerkittiin aluksi Vr12 mutta merkintä muutettiin myöhemmin Dr14:ksi vuonna 1976. Sarjaveturit otettiin käyttöön vuosina 1970–1972. Dr14-veturit syrjäyttivät välittömästi Vr3-sarjan höyryveturit laskumäkityöstä.

Veturin yleisin lempinimi on Seepra, mutta myös nimiä Belarus, Raitakukko, Viirukukko, Riikinkukko ja uusimpana Dieselkukko käytetään. Kukko-nimi on perintöä höyrykauden voimakkaimman vaihtoveturin, Vr3:n Kukko-lempinimestä.

Tekniikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dr14-veturin perusrakenne muodostuu kahdesta 2-akselisesta telistä ja alustasta, jonka päällä ovat koneistot konesuojuksineen sekä keskiohjaamo. Ohjaamon molemmin puolin sijaitsevat konesuojat, joiden molemmille sivuille jäävät käyntisillat. Ohjaamossa on ajopöydät molempiin suuntiin, ja kulku sinne tapahtuu käyntisilloilta. Telin sekä ensiö- että toisiojouset ovat kumijousia, jonka ansiosta veturin kulku ratapihojen jyrkissä kaarteissa ja vaihteissa on joustavaa.

Veturin päämoottorit (MAN R8V22/30 ATL) on valmistanut lisenssillä Tampella kahta ensimmäistä veturia lukuun ottamatta. Moottori on turboahdettu ja varustettu ahtoilman välijäähdytyksellä. Vaihteisto on hydraulinen Voith L206-vaihteisto. Vaihteiston yhteydessä on suunnanvaihtolaite, kaksi momentinmuunninta ja aluevaihde, joka antaa V-vaihteella suurimmaksi nopeudeksi 43 km/h ja T-vaihteella 75 km/h. Voiman välitys akselinkäyttölaitteille ja edelleen pyöräkertoihin tapahtuu nivelakseleiden välityksellä.

Dr14-veturin hidasajo-ominaisuudet ovat vaihteistoöljyn lisäjäähdytyskennojen ansiosta erittäin hyvät. Täyttä tehoa voidaan käyttää paikallaan seisten tai hyvin alhaisella nopeudella jatkuvasti vaihteistoöljyn ylikuumentumatta. Veturin painoa voidaan lisätä käyntisilloille asennettavilla lisäpainoilla. Kaikki veturit on varustettu Vapiti-vaihtotyökytkimin ja radio-ohjauslaittein ja osa on varustettu JKV-laitteilla. Veturit, joissa ei ole JKV-laitteita, tunnistaa siitä, että niiden suurin sallittu nopeus on 35 km/h.

Saneeraus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dr14-sarjan veturit saneerattiin Hyvinkään konepajalla vuosina 2002–2005 nykypäivän vaatimuksia vastaavaksi.[2][3] Saneerauksessa veturin ohjaamo uusittiin täydellisesti ja veturit maalattiin uudestaan. Ohjaamohytin etu- ja takaseinien kuljettajan puoleisia ikkunoita suurennettiin hieman alaspäin, jotta kuljettajan penkiltä olisi parempi näkyvyys puskimiin. Veturit myös varustettiin imuilman äänenvaimentimella ja osa vetureista JKV-veturilaittein. Saneerauksen prototyyppinä toimi veturi 1862, joka luovutettiin konepajalta käyttöön 2.5.2002.[2] Viimeisenä saneerauksesta valmistui veturi 1864 joulukuussa 2005.[3]

Radio-ohjauslaitteiden asennus Dr14-sarjaan alkoi Pieksämäellä vuoden 2008 lopulla.[4][5] Asennuksen yhteydessä uusittiin myös käyntisiltojen kaiteita ja portaita vaihtotöihin paremmin sopiviksi sekä lisättiin turvaväritystä päätypalkkeihin.[5] Mikäli veturissa ei ollut JKV-laitteita, radio-ohjauksen myötä tuli suurimmaksi nopeudeksi 35 km/h.[6]

Koko Dr14-sarjalle tehtiin vuosina 2016–2018 peruskorjaus, jonka yhteydessä veturit saivat uuden vihreä-valkoisen värityksen. Ensimmäisenä valmistui veturi 1869, joka lähti konepajalta 6.7.2016.[7][8] Viimeinen punaisena liikennöinyt Dr14-veturi oli 1874, joka ajettiin yksinäisenä veturina Kouvolasta Hyvinkäälle 29.10.2018.[9][10] Se valmistui peruskorjauksesta 5.12.2018, jolloin myös päättyi kokonaisten VR:n kalustoyksiköiden korjaukset Hyvinkään konepajalla.[11][12]

Saneeratun Dr14-veturin ajopöytä.
Saneerattu ja radio-ohjauslaittein varustettu Dr14 1862 Kouvolassa.
Peruskorjattu Dr14 1867 uudessa vihreä-valkoisessa värityksessä.

Sijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dr14 1851 työntämässä vaunuja Viinikan ratapihan laskumäkeen Tampereella.

Dr14-veturit ovat käytössä Kouvolassa, Tampereella, Imatralla, Kotkassa, Haminassa, Vainikkalassa, Lauritsalassa, Ilmalassa ja Sköldvikissä. Vetureita on käytetty linja-ajossa varsin vähän. Dr14-sarjan päähuoltovarikko on Kouvola, ja sieltä käsin niillä on ajettu jonkin verran lyhyen matkan tavarajunia. Aiemmin niitä käytettiin myös Pasilasta Hakkilaan, Sköldvikiin ja Kauniaisiin suuntautuvassa tavaraliikenteessä.

Ilmalan vetureita käytetään myös Sköldvikissä. Kouvolan vetureita käytetään Kotkassa (3), Haminassa (2), Kouvolassa (3 + huollettavat), Vainikkalassa (2), Lauritsalassa (1), ja Imatralla (2).lähde?

Dr14-sarjaa on aiemmin käytetty vakituisesti myös ainakin Joensuussa,[13] Pieksämäellä,[14] Riihimäellä,[15] Seinäjoella,[16] sekä lyhyen aikaa Kokkolassa.[17]

Tekniset tiedot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perustiedot
  • Lukumäärä: 24 kappaletta
  • Suurin nopeus: 75 km/h
  • Pyörästöjärjestelmä: B´B´
  • Pyörän halkaisija: 1 050 mm (uutena)
  • Veturin paino työkunnossa: 78 tonnia, lisäpainojen kanssa 86 tonnia
  • Suurin akselipaino: 19,5 tonnia, lisäpainojen kanssa 21,5 tonnia
  • Valmistaja Lokomo Oy
Päädieselmoottori
  • Tampella/MAN R8V22/30 ATL, nelitahtinen, ahdettu ja ahtoilman välijäähdytyksellä varustettu suoraruiskutusdieselmoottori
  • Teho: 880 kW / 1 190 hv
  • Iskunpituus: 300 mm
  • Puristussuhde: 12:1
  • Polttoaineen kulutus täydellä teholla 230 l/h
  • Öljytilavuus 420 l
  • Moottorin paino 9 000 kg
Kompressori
  • Valmet 310 D-NT 914, 2-vaiheinen ja 2-sylinterinen dieselkompressori
  • Kehittää noin 2 000 l/min paineilmaa kierrosluvulla 1 500 r/min ja vastapaineella 10 kp/cm
  • Saneerattu uuteen paineilmageneraattoriin
  • Valmet 320
  • GardnerDenver ruuvikompressori
  • 24V 100A generaattori
Vaihteisto
  • Voith L 206 rsb, hydraulinen virtausvaihteisto, jossa on I- ja II-vaihteille momentinmuuntimet.
  • Vaihteiston yhteydessä suunnanvaihtolaite sekä aluevaihde (V-vaihde 43 km/h, T-vaihde 75 km/h)

Luettelo Dr14-vetureista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Numero EVN[a][18] Valmistustiedot[19][20] Luovutettu VR:lle[20] Viimeinen ajo VR:llä JKV[b][18] Huomioita
Numero Vuosi
1851 92 10 1108 051⁠-⁠9 635 1968 18. maaliskuuta 1969 kyllä
1852 92 10 1108 052⁠-⁠7 636 1968 22. toukokuuta 1969 kyllä
1853 92 10 1108 053⁠-⁠5 639 1970 4. huhtikuuta 1970 2023[21] kyllä Huutokaupattavana 2025.[22]
1854 92 10 1108 054⁠-⁠3 640 1970 30. huhtikuuta 1970 ei
1855 92 10 1108 055⁠-⁠0 641 1970 29. toukokuuta 1970 kyllä
1856 92 10 1108 056⁠-⁠8 642 1970 2. heinäkuuta 1970 ei
1857 92 10 1108 057⁠-⁠6 643 1970 20. elokuuta 1970 ei
1858 92 10 1108 058⁠-⁠4 644 1970 18. syyskuuta 1970 kyllä
1859 92 10 1108 059⁠-⁠2 645 1970 9. lokakuuta 1970 ei
1860 92 10 1108 060⁠-⁠0 646 1970 30. lokakuuta 1970 ei
1861 92 10 1108 061⁠-⁠8 647 1970 27. marraskuuta 1970 ei
1862 92 10 1108 062⁠-⁠6 648 1970 22. joulukuuta 1970 kyllä Saneerauksen prototyyppi.[2] Sarjansa ensimmäinen radio-ohjattava.[5]
1863 92 10 1108 063⁠-⁠4 649 1970 15. tammikuuta 1971 ei
1864 92 10 1108 064⁠-⁠2 650 1970 7. huhtikuuta 1971 ei
1865 92 10 1108 065⁠-⁠9 651 1971 30. huhtikuuta 1971 2024[23] kyllä Huutokaupattavana 2025.[22]
1866 92 10 1108 066⁠-⁠7 652 1971 2. kesäkuuta 1971 ei
1867 92 10 1108 067⁠-⁠5 653 1971 12. heinäkuuta 1971 2023[24][25] kyllä Huutokaupattavana 2025.[22]
1868 92 10 1108 068⁠-⁠3 654 1971 27. elokuuta 1971 kyllä
1869 92 10 1108 069⁠-⁠1 655 1971 27. syyskuuta 1971 kyllä Sarjansa ensimmäinen vihreä-valkoisessa värityksessä.[7]
1870 92 10 1108 070⁠-⁠9 656 1971 29. lokakuuta 1971 2024[26] ei Huutokaupattavana 2025.[22]
1871 92 10 1108 071⁠-⁠7 657 1971 19. marraskuuta 1971 ei
1872 92 10 1108 072⁠-⁠5 658 1971 8. joulukuuta 1971 kyllä
1873 92 10 1108 073⁠-⁠3 659 1971 31. joulukuuta 1971 kyllä
1874 92 10 1108 074⁠-⁠1 660 1971 4. helmikuuta 1972 kyllä Sarjansa viimeinen punaisessa värityksessä.[9][12] Viimeinen Hyvinkään konepajalla korjattu VR:n veturi.[12]
  1. ↑ EVN, eli eurooppalainen kalustoyksikkönumero (engl. European Vehicle Number).
  2. ↑ Veturin suurin sallittu nopeus ilman JKV-laitteita on 35 km/h.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eonsuu, Honkanen, Pölhö: Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto. Elokuvan Maailma ay, 1995. ISBN 952-5060-02-0
  • Pölhö, Eljas & Pykälä-Aho, Mia: ”VR Dr 14”, Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto / Finnish Motive Power 1.1.1996, s. 34. Malmö: Frank Stenvalls Förlag, 1996. ISBN 91-7266-133-X (suomeksi, englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Valtionrautatiet 1962-1987, s. 375–377. Rautatiehallitus, 1987.
  2. ↑ a b c Nummelin, Markku: Tasoristeys 3/2002. Resiina, 2002, 34. vsk, nro 3, s. 37–51. Helsinki: Suomen Rautatiehistoriallinen Seura ry. ISSN 0356-0600
  3. ↑ a b Tasoristeys 1/2006 Resiina-lehti (resiinalehti.fi). Resiina-lehti. Arkistoitu 3.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  4. ↑ Tasoristeys 4/2008 Resiina-lehti (resiinalehti.fi). Resiina-lehti. Arkistoitu 3.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  5. ↑ a b c Tenhunen, Jari: Vaunut.org - Kuva #54013 Vaunut.org. 28.12.2008. Resiina-lehti. Arkistoitu 3.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  6. ↑ a b Tasoristeys 4/2009 Resiina-lehti (resiinalehti.fi). Resiina-lehti. Arkistoitu 2.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  7. ↑ a b Tasoristeys 3/2016 Resiina-lehti (resiinalehti.fi). Resiina-lehti. Arkistoitu 3.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  8. ↑ VET 11881 Julia (juliadata.fi). 6.7.2016. Arkistoitu 3.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  9. ↑ a b Numminen, Saku: Vaunut.org - Kuva #131252 Vaunut.org. 12.2.2019. Resiina-lehti. Arkistoitu 3.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  10. ↑ VET 11844 Julia (juliadata.fi). 29.10.2018. Arkistoitu 3.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  11. ↑ Tasoristeys 1/2018 Resiina-lehti (resiinalehti.fi). Resiina-lehti. Arkistoitu 3.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  12. ↑ a b c Tasoristeys 1/2019 Resiina-lehti (resiinalehti.fi). Resiina-lehti. Arkistoitu 2.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  13. ↑ Vaunut.org - Kuvat Vaunut.org. Resiina-lehti. Arkistoitu 5.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  14. ↑ Vaunut.org - Kuvat Vaunut.org. Resiina-lehti. Arkistoitu 5.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  15. ↑ Vaunut.org - Kuvat Vaunut.org. Resiina-lehti. Arkistoitu 5.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  16. ↑ Vaunut.org - Kuvat Vaunut.org. Resiina-lehti. Arkistoitu 5.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  17. ↑ Vaunut.org - Kuvat Vaunut.org. Resiina-lehti. Arkistoitu 5.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  18. ↑ a b Julia - Kalusto Julia (juliadata.fi). Arkistoitu 3.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  19. ↑ Eonsuu, Tapio & Honkanen, Pekka & Pölhö, Eljas: ”Dr 14”, Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto, s. 34–35. Helsinki: Elokuvan Maailma ay, 1995. ISBN 952-5060-02-0
  20. ↑ a b Pölhö, Eljas & Pykälä-Aho, Mia: ”Dieselveturit / Diesel locomotives”, Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto / Finnish Motive Power 1.1.1996, s. 41–51. Malmö: Frank Stenvalls Förlag, 1996. ISBN 91-7266-133-X (suomeksi, englanniksi)
  21. ↑ Breilin, Panu: Vaunut.org - Kuva #164924 Vaunut.org. 19.10.2023. Resiina-lehti. Arkistoitu 2.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  22. ↑ a b c d Myytävät veturit (pdf) 27.5.2025. VR Group. Arkistoitu 2.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  23. ↑ Breilin, Panu: Vaunut.org - Kuva #172324 Vaunut.org. 12.12.2024. Resiina-lehti. Arkistoitu 2.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  24. ↑ Tasoristeys 3/2023 Resiina-lehti (resiinalehti.fi). Resiina-lehti. Arkistoitu 26.5.2025. Viitattu 5.6.2025.
  25. ↑ MV 11803 Julia (juliadata.fi). 3.9.2023. Arkistoitu 2.6.2025. Viitattu 5.6.2025.
  26. ↑ Kattelus, Jorma: Vaunut.org - Kuva #171109 Vaunut.org. 11.10.2024. Resiina-lehti. Arkistoitu 2.6.2025. Viitattu 5.6.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaiset veturit ja junayksiköt
Dieselveturit ja ‑moottorijunat
NykyisetDm12 · Dv12 · Dr14 · Dr16 · Dr18 · Dr19 · Dr20 · Dr21
EntisetHr11 · Dm3/Dm4 · Dm6/Dm7 · Dm8 · Dm9 · Dv11 · Dr12 · Dr13 · Dv15 · Dv16
Sähköveturit ja ‑moottorijunat
NykyisetSr1 · Sr2 · Sr3 · Sm2 · Sm3 · Sm4 · Sm5 · Sm6 · M100 · M200 · M300
EntisetSm1
TulevatSm7 · M400
HöyryveturitA1 · A2 · B1 · C1 · Hr1 · Hv1 · Hv2 · Hv3 · Hv4 · Pr1 · Tr1 · Tr2 · Tk3 · Tv1 · Vr1 · Vr2 · Vr3 · Vr4/Vr5 · Vk4
Ratatyökoneet ja pienveturitTve1 · Tve2 · Tve3 · Tve4 · Tve5 · Tka6 · Tka7 · Tka8 · Tka9 · Ttm1 · Ttr1 51 · Ttr
Koeveturit ja ‑kiskobussitDr15 · Sv1 · Dm10 · Dm11
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dr14&oldid=23338870”