Siirry sisältöön

Jimmy Miller

Wikipediasta
Jimmy Miller
Henkilötiedot
Syntynyt23. maaliskuuta 1942
New York
Kuollut22. lokakuuta 1994 (52 vuotta)
Denver
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti muusikko ja musiikkituottaja
Aiheesta muualla
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

James ”Jimmy” Miller (23. maaliskuuta 1942, New York22. lokakuuta 1994 Denver oli yhdysvaltalainen muusikko ja musiikkituottaja, joka tunnetaan parhaiten The Rolling Stonesin pitkäaikaisena tuottajana. Hän tuotti viisi yhtyeen studioalbumia 1960- ja 1970-luvuilla. Mukana oli neljä Rolling Stonesin parhaimpina pidettyä levyä Beggars Banquet, Let It Bleed, Sticky Fingers ja Exile on Main St.[1]

Vaikka Jimmy Miller oli amerikkalainen, hän tuotti useita brittiläisiä artisteja 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. The Rolling Stonesin ohella Miller työskenteli muun muassa The Spencer Davis Groupin, Blind Faithin, Trafficin, Motorheadin ja Primal Screamin kanssa. Motörheadille Miller tuotti albumit Overkill ja Bomber.[1]

Miller saapui Britannian musiikkipiireihin Stevie Winwoodin kautta 1960-luvun puolivälissä. Miller mixasi Spencer Davis Groupin klassikkohitin "Gimme Some Lovin' ja useita muitakin yhtyeen kappaleita. Kun Winwood perusti Trafficin, Miller pysyi mukana tuottajana. Miller oli taitava sekoittamaan erilaisia soittimia äänimaailmaan, mikä oli olennaista kun brittirock kehittyi monimuotoisemmaksi 60-luvun lopulla. Traffic käytti perinteisten kitaroiden, basson ja rumpujen lisäksi näkyvästi sähköisiä ja akustisia koskettimia, puhaltimia ja puupuhaltimia. Millerin kyvyt korostuivat paitsi Trafficin ensimmäisillä albumeilla, myös aliarvostetulla Blind Faith -levyllä, jolla Winwood oli myös keskeisessä roolissa. Miller oli myös valmis käyttämään aikaa ja rahaa kunnianhimoisten kappaleiden hiomiseen, eikä pelännyt ylittää budjettia tarvittaessa. Trafficin debyyttilevy maksoi 10 000 dollaria, mikä oli tuolloin paljon – mutta koska albumista tuli hitti, panostus kannatti. Tämän myötä isommat budjetit yleistyivät koko rockmusiikissa.[1]

Millerin menestys Spencer Davis Groupin ja Trafficin kanssa toi hänelle mahdollisuuden ryhtyä Rolling Stonesin tuottajaksi vuonna 1968, alkaen singlestä "Jumpin' Jack Flash" ja albumista Beggars Banquet. Stones oli juuri riitautunut alkuperäisen tuottajansa ja managerinsa Andrew Loog Oldhamin kanssa ja oli tuottanut edellisen levynsä, psykedeellisen ja kokeellisen Their Satanic Majesties Request itse. Keith Richards on myöhemmin todennut, että yhtye oli tyytymätön Oldhamin tuotantotaitoihin. Koska Stones oli äänittänyt paljon Amerikassa 60-luvun puolivälissä (klassikot kuten "Satisfaction" ja "Paint It Black"), amerikkalainen tuottaja oli heille houkutteleva vaihtoehto. Miller toimi Stonesin tuottajana vuosina 1968–1973, jolloin syntyivät yhtyeen arvostetuimmat albumit: Beggars Banquet, Let It Bleed, Sticky Fingers ja Exile on Main St. [1]

Millerin yhteistyö Rolling Stonesin kanssa päättyi vuoden 1973 Goats Head Soup -albumiin, ja sen jälkeen hänen uransa tuntui ajelehtivan. Hän tarttui satunnaisiin projekteihin seuraavien kahden vuosikymmenen aikana. Hän tuotti varhaisia Motörhead-albumeita, the Plasmaticsia sekä Johnny Thundersin soololevyjä. Primal Scream, pestasi Millerin vuoden 1991 Screamadelica-albumille, joka yhdisteli modernia dance-rockia psykedeliaan ja klassiseen Stones-henkiseen rockiin.[1]

Jimmy Miller kuoli vuonna 1994.[1]

  1. a b c d e f Jimmy Miller Songs, Albums, Reviews, Bio & Mor... AllMusic. Viitattu 12.5.2025. (englanniksi)