Siirry sisältöön

Pisae

Wikipedia
Pisae
Colonia Obsequens Julia Pisana
Neron kylpylänä (Bagni di Nerone) tunnetut roomalaisaikaiset rauniot nykyisessä Pisassa.
Neron kylpylänä (Bagni di Nerone) tunnetut roomalaisaikaiset rauniot nykyisessä Pisassa.
Sijainti

Pisae
Koordinaatit 43°43′9″N, 10°24′0″E
Valtio Italia
Paikkakunta Pisa, Pisa, Toscana
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Valtakunta Rooman valtakunta
Alue Regio VII Etruria, Italia
Aiheesta muualla

Pisae Commonsissa

Pisae (lat.; m.kreik. Πίσαι, Pisai, Πίσσαι, Pissai, Πίσσα, Pissa) oli antiikin aikainen kaupunki Etruriassa Italiassa.[1] Se on kehittynyt nykyiseksi Pisan kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[2][3][4]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pisaen kaupunki sijaitsi Etruriassa Arnus (nyk. Arno) -joen pohjoisrannalla muutaman roomalaisen mailin päässä joen suusta eli Tyrrhenanmeren rannasta.[1] Siitä, että kaupunki sijaitsi samalla paikalla kuin nykyinen Pisa, ei ole epäselvyyttä, mutta luonnonympäristö kaupungin ympärillä on muuttunut antiikin ajoista niin paljon, että sitä on enää hankala tunnistaa tuon aikaisista kuvauksista.[1][5]

Strabon, samoin kuin Rutilius ja muut antiikin lähteet, kuvaavat Pisaen sijainneen Arnuksen ja Auser (nyk. Serchio) -joen yhtymäkohdassa vain 20 stadioninmitan eli noin 2,5 roomalaisen mailin (noin 3,7 kilometrin) päässä merestä.[1][5] Nykyinen Pisa on yli 11 kilometrin eli yli kuuden roomalaisen mailin päässä merestä, eikä Serchio laske Arnoon lainkaan, vaan laskee mereen omaa uomaansa Arnon pohjoispuolella. Jokien välinen etäisyys on noin 6–10 kilometriä, ja välialue muodostuu alluviaalista ja meren kasaamasta hiekasta.[1]

Pisaeen päättyi etelästä Roomasta tullut Via Aurelia, ja sieltä sai alkunsa pohjoiseen jatkanut Via Aemilia Scauri. Idästä Florentiasta päin Pisaeen tuli Via Quinctia.[4] Pisaen satamana toimi Portus Pisanus, joka sijaitsi Tyrrhenanmeren rannikolla. Kaupunkien välinen etäisyys oli yhdeksän mailia eli noin 13 kilometriä.[1][6] Portus Pisanuksen sijaintia ei tunneta täysin varmasti, mutta se sijoitetaan nykyiseen San Piero a Gradoon, joka sopii annettuihin etäisyyksiin. Näin se sijaitsi jonkin verran etelään Arnuksen suusta.[1][7]

Plinius viittaa siihen, että Pisaen lähellä sijaitsi kuumia lähteitä. Kyseessä ovat ilmeisesti samat lähteet, jotka nykyisin tunnetaan nimellä Bagni di San Giuliano, ja jotka sijaitsevat nykyisessä San Giuliano Termessä noin kuusi kilometriä kaupungista koilliseen sen Apenniineista erkanevan ulokkeen juurella, joka erotti Pisaen alueen Lucan alueesta. Antiikin aikana paikka tunnettiin nimellä Aquae Pisanae.[1][8][9]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki antiikin aikaiset lähteet antavat Pisaesta kuvan hyvin vanhana kaupunkina, mutta muutoin lähteet ovat hyvin ristiriitaisia ja epävarmoja sen alkuperästä. Koska kaupungin nimi muistutti Eliin Pisan kaupungin nimeä, nimien välillä haluttiin usein nähdä yhteyttä. Siksi jotkut laittoivat Italian Pisaen perustamisen jopa Pelopsin itsensä nimiin.[1][10] Jotkut taas katsoivat, että Pisaen olisivat perustaneet Eliin Pisasta tulleet uudisasukkaat, jotka olivat seuranneet Nestoria Troijan sotaan ja sodasta palattuaan päätyivät Italian tähän osaan. Joidenkin mukaan Pisaen olisi perustanut Epeios, Panopeuksen poika, jota pidettiin myös Metapontionin perustajana.[1][11] Roomalaiset runoilijat yleensä hyväksyivät ajatuksen Pisaen elisläisestä alkuperästä.[1][12]

Sarkofagi, joka on koristeltu muusia esittävillä reliefeillä.

Cato vanhempi sen sijaan seurasi erilaista perinnettä ja esitti Pisaen Tarchonin johtamien etruskien perustamaksi. Ennen sitä paikkaa olivat asuttaneet teutanit (Teutanes), jotka puhuivat kreikan murretta.[1][13] Myös Vergilius kutsuu Pisaeta etruskikaupungiksi, vaikkakin johti sen varhaisemman alkuperän Eliistä. Caton kuvaama perinne osoittaa ainakin sen, että Pisae oli yksi kaupungeista, jotka etruskit väittivät perustaneensa, ja että sen on täytynyt jossakin vaiheessa historiaansa olla aito etruskilainen kaupunki. Dionysios Halikarnassoslainen mainitsee sen yhtenä kaupungeista, jotka pelasgit perustivat tai joita he asuttivat yhdessä alkuperäisten asukkaiden kanssa.[1][14] Pisae saattaakin olla Etrurian rannikon varhaisia pelasgiasutuksia, ja tuli myöhemmin etruskien valtaan.[1]

Sarkofagin reliefikoristelua, 300-luku.

Pisaesta etruskikaupunkina ei tiedetä juuri mitään antiikin lähteiden kautta, eikä tuon ajan kaupungista ole säilynyt juurikaan jäänteitä. Strabon kuitenkin näki kaupungissa muistumia sen entisestä suuruudesta. Se, että kaupunkia pidettiin Tarconin perustamana, voi viitata siihen, että Pisae oli yksi Etrurian tärkeimpiä kaupunkeja. Pisaelaiset sotivat usein liguureja vastaan aikana, jolloin nämä olivat seudun merivalta etruskien ohella, ja monien maanmiestensä tavoin yhdistivät omassa toiminnassaan kaupankäyntiä ja merirosvousta.[1][15]

Myöskään ajankohtaa, jolloin Pisae tuli Rooman alaisuuteen, ei tunneta tarkasti. Kaupungin nimi mainitaan ensimmäisen kerran historiassa vuonna 225 eaa., kun konsuli Gaius Atilius Regulus rantautui sinne kahden legioonan kanssa Sardiniasta. Näillä joukoilla hän voitti pian gallien armeijan lähellä Telamonia.[1][16] On selvää, että Pisae oli jo tuossa vaiheessa liitossa Rooman kanssa, ja todennäköisesti sen asema oli sama kuin muilla Rooman tasavallan alaisilla liittolaiskaupungeilla. Pisaen satama vaikuttaa olleen tärkeä, ja Rooman laivastot ja armeijat käyttivät sitä usein lähtiessään Liguriaan, Galliaan tai Hispaniaan päin. Esimerkiksi konsuli Publius Cornelius Scipio purjehti sieltä Massaliaan toisen puunilaissodan alussa vuonna 218 eaa., ja sinne hän myös palasi havaittuaan, että Hannibal oli jo ylittänyt Alpit.[1][17]

Rooma soti pitkään liguureja vastaan, mikä lisäsi Pisaen merkitystä, sillä se oli pitkään Rooman valtakunnan rajaseudulla. Näin se toimi usein niiden roomalaisten sotapäälliköiden tukikohtana, joiden tehtäväksi sodan jatkaminen annettiin.[1][18] Kaupunki myös kärsi tästä asemastaan. Vuonna 193 eaa. se joutui yllättäen 40 000 liguurin hyökkäyksen kohteeksi ja piiritetyksi. Sen pelasti lopulta konsuli Minuciuksen johtaman sotajoukon saapuminen.[1][19] Liguurit tuhosivat myös muilla kerroilla pisaelaisten aluetta. Niinpä vuonna 180 eaa. pisaelaiset itse kutsuivat roomalaiset perustamaan kaupunkiinsa colonian eli sotilassiirtokunnan. Siirtokunta perustettiin ja siirtokuntalaiset saivat latinalaisoikeudet (jus Latii).[1][20] Siirtokunnan perustamisvuodeksi mainitaan myös 89 eaa.[2]

Myöhempinä aikoina Pisae mainitaan vain harvoin antiikin lähteissä. Sen asema coloniana muuntui muiden latinalaissiirtokuntien (coloniae Latinae) tavoin municipiumiksi Lex Julian myötä.[1][21] Sinne asetettiin kuitenkin ilmeisesti uusi colonia Augustuksen aikana, sillä kaupungilla esiintyy colonian arvoasema jälleen piirtokirjoituksessa, joka luettelee Pisaen hallintovirkamiesten ja senaatin Augustuksen lapsenlapsille Gaius ja Lucius Caesarille osoittamat hautajaiskunnianosoitukset.[1][22] Piirtokirjoitus käyttää kaupungista nimeä Colonia Obsequens Julia Pisana. Myös Plinius vanhempi mainitsee Pisaen coloniana.[1][23] Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Pisanus.[1]

Tuohon aikaan varhaisella keisarikaudella Pisae vaikuttaa olleen yksi koko Etrurian kukoistavimmista kaupungeista. Strabon sanoo kaupungin käyneen huomattavaa kauppaa puulla ja marmorilla, joita se sai läheisiltä vuorilta, ja jotka lähetettiin Roomaan rakennusmateriaaleiksi. Kaupungin alue oli myös hyvin hedelmällistä, ja tuotti hienoa viljaa, jota kutsuttiin nimellä siligo, sekä erinomaista viiniä.[1][24]

Pisaen vaiheista Rooman valtakunnan loppuajoilla ei tiedetä paljoakaan. Se mainitaan kuitenkin merkittävänä paikkana vielä Narseen käymien goottisotien aikana.[1][25] Myöhemmin keskiajalla Pisa nousi nopeasti yhdeksi koko Italian kukoistavimmista kauppakaupungeista.[1]

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pisaeen vettä tuonut akvedukti, joka tunnetaan nykyisin Caldaccolin akveduktina.
Niin kutsuttu Etruskiruhtinaan hauta.

Etruskiajan Pisaesta ei ole säilynyt jäänteitä. Jos niitä on olemassa, ne ovat todennäköisesti hautautuneet syvälle alluviaalimaaperään. Roomalaisajan kaupungista on säilynyt joitakin rakennusten jäänteitä.[1]

Huomattavin rauniokohde ovat nykyisin Neron kylpylänä (Bagni di Nerone) tunnetut roomalaisen kylpylän rauniot, jotka sijaitsevat nykyisessä Largo del Parlasciossa lähellä Porta a Luccaa eli Luccan porttia. Kylpylä ajoitetaan noin vuosiin 80–100 jaa., toisin sanoen se ei liity keisari Neroon vaan on tätä myöhäisempi. Rakennuksesta on säilynyt gymnasiumin, apodyteriumin ja tepidariumin seiniä. Kylpylä sai vetensä Caldaccolin akveduktista, joka tuli Aquae Pisanaesta. Siitä on säilynyt osia nykyisessä San Giuliano Termessä.[26]

Pisan katedraalin aukiolla eli Piazza del Duomolla on suoritettu arkeologisia kaivauksia, joissa on tehty löytöjä etruskiajalta keskiajalle. Tuomiokirkon kaltevan tornin eli Pisan tornin läheltä on löydetty etruskiaikaisen temppelin jäänteitä ja votiiviesineitä. Roomalaiselta ajalta on löydetty muun muassa ensimmäisellä vuosisadalla eaa. rakennettujen domusten eli yksityistalojen jäänteitä. Talot oli koristeltu lattiamosaiikeilla. 400-luvulla jaa. paikalle kehittyi hautausmaa ja sinne rakennettiin baptisterio eli kastekappeli ja ensimmäinen katedraalikirkko. Toinen katedraalikirkko rakennettiin 700-luvulla tai sen jälkeen. Nykyisen katedraalin rakentaminen paikalle alkoi vuonna 1064. Tutkimuksen jälkeen arkeologiset löydökset on peitetty.[27]

Antiikin aikaisiin jäänteisiin lukeutuu myös oletettavasti temppeliin kuuluneiden marmoripylväiden osia ja kapiteeleja, jotka ovat nykyisin osana Santi Felice e Regolon kirkkoa.[1][28] Löytöihin lukeutuu myös suuri määrä roomalaisaikaisia sarkofageja, joista monet ovat hienosti koristeltuja, sekä lukuisia piirtokirjoituksia.[1]

Kaupungin pohjoispuolelta nykyisestä San Jacoposta on löydetty etruskiaikainen hautakokonaisuus. Sen keskiössä on 700-luvulle eaa. ajoitettu tumulushauta, jonka halkaisija on 30 metriä. Sitä kutsutaan ”Etruskiruhtinaan haudaksi”. Haudan arvellaan olevan kenotafi, koska siitä ei ole löydetty ihmisen jäänteitä. Se on mahdollisesti omistettu jollekin merenkulkijalle, sillä kummun löytöihin lukeutuu suuri rautainen kolmikärki. Tumuluksen ympärillä on useita pienempiä hautoja, jotka on merkitty hautakivillä. Hautausmaa säilyi käytössä 400-luvulle eaa. saakka.[29][30][31]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad Smith, William: ”Pisae”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. ↑ a b Pisae Pleiades. Viitattu 9.9.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Pisa (Italy) 93 Pisa - Πίσα ToposText. Viitattu 9.9.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b ”41 C2 Pisae”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699 (englanniksi)
  5. ↑ a b Strabon: Geografika 5.222; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.8 s. 14; Rutilius: De reditu suo eli Itinerarium 1.565–570.
  6. ↑ Itinerarium Maritimum Antonini Augusti s. 501.
  7. ↑ Portus Pisanus? Pleiades. Viitattu 9.9.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 2.103 s. 106.
  9. ↑ San Giuliano Terme Visit Tuscany. Viitattu 9.9.2024. (englanniksi)
  10. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.5 s. 8.
  11. ↑ Strabon: Geografika 5.222; Servius: Kommentaari Vergiliuksen Aeneikseen (In Vergilii Aeneidem commentarii) 10.179.
  12. ↑ Vergilius: Aeneis 10.179; Claudianus, Claudius: De bello Gildonico 483; Rutilius: De reditu suo eli Itinerarium 1.565.
  13. ↑ Cato, teoksessa Servius: Kommentaari Vergiliuksen Aeneikseen (In Vergilii Aeneidem commentarii 10.179.
  14. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 1.20.
  15. ↑ Strabon: Geografika 5.223.
  16. ↑ Polybios: Historiai 2.27.
  17. ↑ Polybios: Historiai 3.43, 56; Livius: Rooman synty 21.39.
  18. ↑ Livius: Rooman synty 33.43, 35.22, 40.1, jne.
  19. ↑ Livius: Rooman synty 35.3.
  20. ↑ Livius: Rooman synty 40.43.
  21. ↑ Festus, Sextus Pompeius: De verborum significatione, ”Municipium”.
  22. ↑ von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 642, 643.
  23. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.5 s. 8.
  24. ↑ Strabon: Geografika 5.223; Plinius vanhempi: Naturalis historia 14.3 s. 4, 18.9 s. 20.
  25. ↑ Agathias Myrinalainen: Justinianuksen hallintokaudesta eli Historiat 1.11.
  26. ↑ Bagni di Nerone (Baths of Nero) Pisa. Viitattu 9.9.2024. (englanniksi)
  27. ↑ Cathedral Place - Archaeological Excavations Pisa. Viitattu 9.9.2024. (englanniksi)
  28. ↑ Ex chiesa dei SS. Felice e Regolo Pisa. Viitattu 9.9.2024. (englanniksi)
  29. ↑ The Etruscan Tomb at San Jacopo Pisa. Viitattu 9.9.2024. (englanniksi)
  30. ↑ The tomb of the Etruscan Prince Terre di Pisa. Viitattu 9.9.2024. (englanniksi)
  31. ↑ Nk. Etruskiruhtinaan haudan sijainti: 43°44′03.2″N, 10°23′27.4″E.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pisae&oldid=23157572”