Sly Stone
| Sly Stone | |
|---|---|
| Sylvester Stewart | |
 Sly Stone vuonna 1982. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. maaliskuuta 1943 Denton, Texas, Yhdysvallat |
| Kuollut | 9. kesäkuuta 2025 (82 vuotta) |
| Kansalaisuus | Yhdysvallat |
| Ammatti | muusikko, laulaja, lauluntekijä, tuottaja |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Sly Stone |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1956–2023 |
| Tyylilajit | soul, funk |
| Soittimet | laulu, bassokitara, kosketinsoittimet ym. |
| Levy-yhtiöt | Epic Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.slystonemusic.com | |
 Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Sly Stone, oik. Sylvester Stewart (15. maaliskuuta 1943 Denton, Texas, Yhdysvallat – 9. kesäkuuta 2025) oli yhdysvaltalainen funk- ja soul-muusikko, joka 1960- ja 1970-luvulla johti yhtyettä Sly and the Family Stone.
Nuoruus ja uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sylvester Stewart syntyi 1943 Texasin Dentonissa. Perhe muutti Vallejoon Kaliforniaan, kun Sylvester oli puolivuotias. Sylvesterin perhe oli helluntilainen ja kuului Church of God in Christ -tunnustuskuntaan.[1][2]
Sylvesterin ensimmäinen yhtye oli Stewart Four, jossa oli mukana kolme hänen sisarustaan. Gospel-musiikkia soittanut yhtye julkaisi vuonna 1952 singlen.[1] Sylvester otti lempinimekseen ”Sly”, jonka hän keksi luokkakaverinsa tekemästä virheestä nimensä kirjoitusasussa.[3]
Sylvester soitti jo teininä useita eri soittimia ja levytti paikallisten doo-wop- ja rhythm and blues -yhtyeiden kanssa. Hän opiskeli musiikinteoriaa Vallejo Junior Collegessa ja sai 1964 työpaikan R&B-radiokanavalla. Siellä hän sai nimekseen Sly Sloan, mutta hän esitteli itsensä yleisölle nimellä Sly Stone.[3]
Sly and the Family Stone
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stone oli perustanut yhtyeen Sly and the Stoners, jota hän oli 1966 yhdistämässä veljensä Freddien yhtyeeseen Freddie and the Stone Souls. Uusi kokoonpano otti nimekseen Sly and the Family Stone.[1]
Yhtyeen ensimmäinen albumi A Whole New Thing ei noussut listoille, mutta CBS Recordsin johtajan Clive Davisin pyynnöstä radiosoitetumpaan suuntaan tehty Dance to the Music oli hitti.[3] Yhtyeen monipuolinen musiikki herätti kiinnostusta sekä mustissa että valkoisissa kuuntelijoissa, ja neljäs albumi Stand! (1969) myi yli kolme miljoonaa kappaletta.[1] Siltä nousi myös neljä kappaletta singlelistoille.[2]
Sly and the Family Stone esiintyi 1969 muun muassa Woodstockissa ja Harlemin kulttuurifestivaaleilla. Yhtye alkoi kuitenkin 1970-luvulla esiintyä huomattavasti epäsäännöllisemmin sen jäsenten huumeidenkäytön takia.[1] Vuonna 1970 yhtye peruutti 26 keikkaa sovitusta 80:stä.[2]
Sly and the Family Stonen 1970-luvun albumit olivat pitkälti Sly Stonen käsialaa. There’s a Riot Goin’ On (1971) oli ensimmäisiä albumeita, joissa käytettiin rumpukonetta.[1] Larry Graham ja Greg Errico erosivat yhtyeestä 1972, ja Fresh (1973) julkaistiin jo uusien soittajien ja vanhan ydinyhtyeen kanssa. Small Talk julkaistiin 1974.[2]
Sooloura ja vaikeudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sly and the Family Stone hajosi 1975, mutta Stone itse käytti yhtyeen nimeä vielä myöhemmissäkin julkaisuissaan. Hän julkaisi Epic Recordsille albumit High on You (1975) ja Heard Ya Missed Me, Well I’m Back (1976). Kumpikaan ei menestynyt suuremmin. Warner Recordsin alaisuudessa julkaistut Back on the Right Track (1979) ja Ain’t But the One Way (1982) eivät myöskään menestyneet.[2]
Ain’t But the One Way jäi Stonen viimeiseksi uudesta materiaalista koostuneeksi levyksi, ja vaikeudet yksityiselämässä syvenivät. Hänet pidätettiin 1983 kokaiinin hallussapidosta ja 1987 kokaiinin vaikutuksen alaisena ajamisesta. Jälkimmäisen tapauksen jälkeen hän pakeni Kaliforniasta Connecticutiin. Stone sai tuomionsa vasta kaksi vuotta myöhemmin, ja hänet määrättiin 55 päiväksi vankilaan ja viideksi vuodeksi ehdonalaiseen sekä sakkoihin.[1]
Stonea ei nähty 1990-luvun aikana juurikaan julkisuudessa, ja vasta 2006 hän esiintyi julkisesti pitkän tauon jälkeen. Tuolloin Sly and the Family Stone sai tribuutin Grammy-gaalassa. Family Stone teki tuon jälkeen epäsäännöllisesti keikkoja, muun muassa 2010-luvulla Coachella-festivaaleilla. Stonen viimeinen albumi I’m Back! Family & Friends julkaistiin 2011. Siinä oli vanhojen kappaleiden uudelleenäänistysten lisäksi kolme uutta kappaletta.[1]
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stone voitti vuonna 2015 oikeudessa tapauksen entistä manageriaan ja asianajajaansa vastaan. Häneltä todettiin viedyn viisi miljoonaa dollaria rojaltimaksuja. Hän ei kuitenkaan saanut niitä takaisin levy-yhtiön kanssa vuonna 1989 tehdyn rojaltisopimuksen perusteella. Stonen vaikeuksien seurauksena hän eli viimeiset vuotensa köyhyydessä. Vuonna 2011 hän muun muassa asui asuntoautossa losangelesilaisella asuinalueella.[1]
Stonen muistelma Thank You (Falettinme Be Mice Elf Agin) julkaistiin vuonna 2024.[1]
Stone kuoli kesäkuussa 2025. Hän oli sairastanut jo pitkään keuhkoahtaumatautia, ja hänellä oli ollut myös muita terveysongelmia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Ben Beaumont-Thomas: Sly Stone, pioneering funk and soul musician, dies aged 82 The Guardian. 9.6.2025. Guardian News & Media Limited. Viitattu 10.6.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Chris Morris: Sly Stone, Funk-Rock Pioneer Who Led the Family Stone, Dies at 82 Variety. 9.6.2025. Variety Media, LLC. Viitattu 10.6.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c Rob Tannenbaum: Sly Stone, funk-rock progenitor and leader of the Family Stone, dies at 82 LATimes.com. 9.6.2025. Rob Tannenbaum. Viitattu 10.6.2025. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
